maanantai 27. joulukuuta 2010

Toivon elämääsi...

Toivon elämääsi sadun taikaa, onnen aikaa, elämän riemua, tähtisumua hienoa!

Taulussa, joka on kooltaan iso (1200 x 1000) eläimet seikkailevat eri vuodenajoissa,  vuodenajat voi tuntea myös sormin - kahisevaa lehteä, narskuvaa lunta, sileää, kiiltävää jään pintaa. (JupINa TM).

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vuonna 2010 TiaNina mukana...

Lauantainen Ympäristöpäivä historiallisessa Taidetalo Pikku-Auroran pihapiirissä ...
jossa lapset mm. maalasivat pihapiiriin tuotuja eläimiä, tunnelmia ja maisemia.

Taidesynttäreiden viettoa Aurorassa ...

maalailun jälkeen synttärivieraat juhlan sankarittaren johdolla tekivät itselleen oman aarrearkkunsa, koristellen arkut timantein, kimaltein, koristein ja "Olet aarre" -tekstein.
Ikuinen muisto, joka on hyvä nähdä ja lukea jokaikinen aamu -
ja painaa tärkeä lause mieleensä loppuiäksi.

Vuonna 2010 ...


INto - maalaustyöpajat eritavoin kehittyville lapsille Taidetalo PIkku -Aurorassa

Ei haittaa vaikka maalia menee suuhun ; värit ja maalit teen luonnon materiaaleista, mukana myös jäätä ja jauhoja.


Maalausta ja kokemista sormin ja varpain - kokonaisvaltaisesti.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Vuonna 2010 ...


    RoINa - kurssi koululaisille Espoon Taidetalo Pikku -Aurorassa.
Lapset ja nuoret toivat kurssille mukanaan kaikenmaailman roinaa, muistoja ja tavarankappaleita hyllyjensä ja kaappiensa kätköistä...


Pääsiäismunien pikku-ukkelit ja hahmot pääsivät uuteen elämäänsä...

Näin ne ovat elämässä mukana aina ; muistot eivät karkaa...

Luovuus ja into oli loputonta!
RoINan luovat ja kekseliäät tuotokset esiteltiin myöhemmin myös omassa näyttelyssään  Taidetalo Pikku -Aurorassa.

Aarteiden voimataulu - näyttely



tiistai 7. joulukuuta 2010

Luovuutta ja keskeneräisyyttä joulun alla!

                   Joulu - mikä ihana aika!

Keskeneräisyys - olotila, mikä on jokapäiväistä ;  keskeneräisyys on joka puolella ;   sekä kodin sisällä että henkisesti  minussa.

Keskeneräisyyden, keskeneräisyyksien  hyväksyminen ja huojentuminen niiden äärillä ; mikä kepeys ja onni.

Ei haittaa vaikka piparitalo jäisi kesken ja olisi hiukan kenollaan... 
Luovan äidin luovat lapset irrottelivat uudenlaiseen tapaan joulupipareiden koristelussa! Mahtavia!

Joulupipareiden uudenlaista muotoilua.
Joulun fiilistelyä ; armahdusta itselle ja toiselle. Oman näköistä -  ei aina niin täydellistä -  Joulun aikaa viettäen ja toivottaen!

maanantai 29. marraskuuta 2010

Joulukuu lähestyy...

Ja Joulu tulee vähemmälläkin puurtamisella! 
(Sanoo sellainen, joka siihen ei itse kykene...)

 Itse kyllä tykkään saada jouluhärdelin aikaiseksi... Siihen kuuluvat ne samat jokavuotuiset leipomis-pöytäliinojen ja  verhojen vaihto -, seimiasetelmat, joulupukit ja kynttiläkuviot, jotka minulle osittain sen joulufiiliksen lopulta myös tekevät. 

Lisäksi kaksi "perinnettä", mitkä kulkevat Kummitätini ja minun välillä ovat, että jokaisena vuonna, johonkin aikaan, silloin kun pipareita meillä satutaan leipomaan, soitan Kummitädilleni ja kysyn sen optimaalisen oikean "piparinkoristelusokeritaikinamassanreseptin", ja sitähän ei voi kirjoittaa ylös ja mitäänhän en muista, joten  sen tietää vain Kummitätini, joka  aina jo  tietää odottaa soittoani. 

Toinen soitto, jonka tietenkin tekisin Äidilleni, jos vain voisin, on Jouluaattoyönä. 
Yleensä yhden kahden aikaan, glögilasi kädessä, Joulukattaus aamua varten tehtynä, lapset nukkumassa,  mies kinkun paistossa, Jouluradiota kuunnellen, kysymme  Kummitädin kanssa toisiltamme - Onko jo valmista? Onko kultaliina pöydässä, veskunasoppa (=luumukiisseli) tehtynä?
Kyllä vaan on
ja siinä se
Joulu yleensä tulla tupsahtaa.

Ihan vielä en ala Joulupukkia odottamaan, mutta aika pian kuitenkin.

torstai 18. marraskuuta 2010

TarINa

Olen opiskellut työn ohessa puolitoista vuotta AMK yhteisöpedagogin tutkintoa, takana on valtava määrä kirjoittamista, esseitä, raportteja, vähiä yöunia, selkäkipua, mutta nyt alkaa olla hommat aikalailla valmiina. Opinnäytetyö on viimeistelyä vaille valmis ja portfolio tehtynä. 
Satatuhatta sivua näyttöjä, referenssejä ja itsensä kehumista : mahtavaa! 
TarINa taulu liittyy portfolioni uutismaiseen loppukevennykseen:)





TarINaan olen leikkonut oppimismuistiinpanoistani niin kovasti pitämiäni sanoja.

Tässä esimerkiksi: "Vapaaehtoiset rakensivat Nooan Arkin, ammattilaiset Titanicin."
Luultavasti upean lehtorimme tokaisu.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Olet juuri hyvä!

                                            Kukas se sieltä peilistä kurkistaakaan?
                                             Olet juuri hyvä tuommoisena:
                                       iloisena -  kiukkuisena - hassuna ja höpsönä.
                                            Juuri sopivana,  - omana itsenäsi.


Olet juuri hyvä! -tunnusteltava puputaulu Esteettömässä Lastenkulttuurikeskus PII POO:ssa Lempäälän IdeaParkissa 2008.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Onnellisuus taitaa olla asennekysymys


Onnellisuuden kuvaaminen,  pohtiminen ja kääntäminen yltympäri tulee aika ajoin esille sekä kirjallisuudessa että lehtien palstoilla. Ehkä onnellisuus ei aina ole ihan näin helppoa, miten Pohtivainen Pupu asian ilmaisee "Onnellisuus taitaa olla asennekysymys", mutta aika lähellä totuutta menee.
Sisäinen onnen tunne on jokaisen oma etuoikeus, kukapa toinen sitä voi määrittää? Ja asenteella, - elämän asenteella, -  viestitään myös toisille aika paljon.

Vanha sanonta:
                               "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan",
                                               on edelleen niin pätevä ja toimiva sekä kasvatuskeino että ohjenuora.

Pohtivainen on tunnusteltava taulu, kooltaan 600 x 600, mukana pehmeää eurokankaan turkista - ei oikeaa turkista - vanhaa tapettia ja peilinpaloja, hopeahippuja.
Taulu on Onnellisella Omistajallaan uudessa kodissa.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Onni on oma paikka

Taululla on uusi Onnellinen ja Hymyileväinen Omistajansa.
Taulu on kooltaan noin 20 cm x 20 cm, eli pikkuruinen ja viehkeä.
                                                                                                        

Aina se oma paikka ei välttämättä ole ihan näin lököinen, aurinkoinen ja viehkeä, mutta silti se oma paikka tai oma tila  on itse kullekin tärkeää.


                    Tykkään  olla itseni kanssa ; enkä koe olevani yksin, vaikka olisinkin. 


Tietenkin kolmen lapsen äitinä ja monen homman tekijänä, vauhtia ja elämää on riittänyt, mutta nyt kun talo alkaa hiljentyä, on sekin hyvää aikaa.

Vanhimman pojan kummitäti sanoi aina,  lasten ollessa vaativimmillaan, kun uuvahdin ja epäilin, loppuuko  meno ja touhu koskaan, että "ans kattoo, aikansa kutakin." Saimi-mummomme taas muistutteli usein "Nauti nyt, ne ei ole kauaa pieniä, - aika menee niin nopeaan".

                                                                                                                  Niinpä ja eipä.

        Onni on oma paikka, oli se sitten
                                                                       mikä ja millainen, 
                                                        oikea tai näkymätön, 
                                                                                                 tila tai hetki,
                                                                      missä tahansa 
                                                                                          tai jossakin.


keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Toiveiden puut - täyttä taikaa!

Toiveiden puu TM

Tunnusteltavien satumaisten JupINa tarinataulujeni täydennykseksi olen luonut Toiveiden puut, jotka nimensä mukaisesti ovat täynnä - täyttä taikaa!

Taulut ovat interaktiivisia ja  rakentuvat yhteistominnallisesti  omistajansa näköisiksi. 

Minä luon alkutaikuudet : värit, kimallukset, mielenmaisemat ja hippuset. Omistajansa voi sitten jatkaa taulua ripustelemalla pyykkipoikiin toivetaan, haaveitaan, unelmiaan. 
Joskus ne vaihtuvat  tai muuttavat suuntaa, mutta usein myös toteutuvat.

Toiveiden taulut ovat taikatauluja!



Näissä kuvissa olevat Toiveiden taulut ovat esillä Espoon keskuksen kauppakeskus Entressen uudessa kirjastossa. Kaksi ylintä odottavat uutta kotiaan, alin tauluista on varattu.

Teen mielelläni tilauksesta Toiveiden tauluja mielenmaisemasi näköisellä puulla, lempiväreillä ja fiiliksillä. Uskon onnistuvani taulun kautta täyttämään jonkin toiveesi!

Ota yhteyttä tianina(at)tianina.fi

torstai 14. lokakuuta 2010

Ilahtumisia!

Kyllä jokaisesta päivästä löytyy ainakin yksi hyvä asia!
Eikö olekin jokin vanha sanonta "ei nin huonoa ettei olisi vähän hyvääkin..."  - vai toisinko päin se meni? Saimi -mummo jotakin sellaista aina lausahteli...

Yhdesä vaiheessa elämää päätin alkaa etsimällä etsiä joka ikisestä päivästä sen hyvän hetken ja päivän annin - vähän niin kuin tiliotteen saldon  ; ja kuinka ollakaan, illalla viimeistään hampaita pestessä niitä päivän iloja alkoi pompsahdella.

Tästä aasinsilta menneeseen - äitini lauleskeli aika paljon - vispipuuroa tehdessä, ommellessa, korvapuusteja leipoessa, varmaan imuroidessakin, jos sen olisi vaan kuullut. Ystäväni Päivi kysyi kerran äidiltäni, miten hän oikein aina jaksaa olla iloinen vaikka olikin saanut elämäänsä aika raskaita taakkoja, - äiti  sanoi, että laulaminen helpottaa, laulaessa ei voi yhtä aikaa murehtia ja miettiä. Kaikenlaisia lauluja olenkin kotona kuullut,  - ei niin kovin korkealentoista tai laadukasta,  - mutta niin tärkeitä!  Jos ei isä laulanut suomalaisia Einö Gröönejään niin sitten äiti : Pii Pii pikkuista lintua ja ah! virsiä ... Virsiä veisasi Saimi-mummokin.

Toinen asia, joka tulee Siilitaulusta mieleen on se, miten äiti opetti, ettei kannata kamalasti miettä haluaako jonkin asian tehdä (niitä tyypillisiä kotiaskareita vaikka), koska ei niitä koskaan halua tehdä, ne vaan pitää tehdä ja sillä selvä. Harvinaisen selkeä ohje, jota toteutan aina silloin, kun lysähdän keittiön pöydän ääressä kasaan ja huokaan ettei mikään huvita.

Siilitaulussa on käytetty serkkujeni vanhoja 70-luvun vauvalakanoita (ette saa takaisin), äidin sohvakangasta (josta pian ompelen myös tilkkuverhot...) ja massoja, akryylimaalia ja  ihanaa kultakrumeluuria.

Taulu ei ole myynnissä, vaan muistuttelee  arkiviisaudellaan kotimme vessassa! Toki tilauksesta ja vaikkapa omilla kankaillasi teen vastaavanlaisen taulun...


tiistai 12. lokakuuta 2010

Juhlahetki - elämän suola

Juhlahetki - elämän suola

Viikonloppuna vietettiin syntymäpäivää saman pöydän  ääressä koko perhe. On hienoa muistella menneitä, nauraa yhdessä ja samalla katsella ja ihastella lapsia, joista on kasvanut jo ihan itsensä näköisiä nuoria aikuisia ja murkkuja. Sanotaan, että elämässä arki ja arjen sietäminen on tärkeintä,  niin no - on kyllä, mutta minä puolestani olen sitä mieltä, että erilaisten juhlahetkien, - hyvien kohtaamisten ja tilojen - vuoksi sitä arkea vasta jaksaakin elää ja sietää. On mitä muistella.

Mielestäni elämän suola ON juhlahetket ja yhtälailla ....

                                 Taulut vuodelta 2007 ja ovat uusissa kodeissaan.









sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Elämää muutoksessa

Täältä tullaan elämä!
Joskus tuntuu, että muutokset elämässä tulevat kaikki yhdellä kertaa, sitten taas välillä menee pitkään - kyllästymiseen asti - ettei juurikaan tapahdu mitään.

Meidän perheessä lapset kasvoivat raksa-ajan aika vallattomasti, nuorin nukkui yöuniaankin joskus autossa, talon vaatiessa jotakin akuuttia peittelytyötä räntäsateessa tai muuta vastaavaa. Kaksi ensimmäistä lasta hurahti varhaisaikuisuuteen ihan parissa yössä, siltä ainakin (nyt) tuntuu.

Nyt keski-ikäisenä (huoh*) olen jo tottunut siihen, että  elämässä vaan  sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia asioita, eikä elämää  juurikaan voi ennakoida eikä määrittää kuin suuntaviivaisesti ja muuttuvia tekijöitä tulee koko ajan - varsinkin äidin elämään. Päivä kerrallaan on ihan riittävästi yhdellä kertaa...

Tänä syksynä esikoinen otti ja rakastui - ja muutti pois. Huoneessaan vaatteita ja tavaroita, mutta muuten huoneessaan selkeä tyhjyys. Keskimmäinen aloittelee opiskelujaan, mutta onpa onnekasta, että asumme pääkaupunkiseudulla, etten vielä hänestäkin samaan syssyyn joutunut luopumaan. Opiskelujen ja uuden työpaikan myötä keskimmäisemme rakentelee elämänsä palikoita vauhdikkaaseen tahtiin. Ja kuopus - se vauva - mitä häh? Meni kuudennelle luokalle ja tilaa jo kovasti luokkasormusta muistoksi ala-asteesta, ALA-ASTEESTA. Kävikö poika jo päiväkodin ja eskarin????

Varmaankin jokunen vuosi mennyt kaksi samalla kertaa?

Myös omat opiskeluni - työn ja taiteilun lisäksi - ovat tuoneet muutosta sekä omaan ajan käyttöön, jaksamiseen ja suunnitteluun. Joskus kyllä tapahtuu liikaa, mutta tykkään kyllä elää hiukan - enkä ehkä vaan hiukan -  asiasta viidenteen -asenteella, kun sitten taas välillä tulee huilattua ihan toden teolla. Niin kuin alla oleva leppistaulukin toteaa
"Ympäröi itsesi asioilla, joista pidät, niin voit hyvin"
- on mielestäni niin totta, vaikka sitten kiireelläkin eläisi ja kokisi.

Tästä tulikin mieleeni eräs tehtävä, joka pitää jakaa muidenkin kanssa, mutta siitä seuraavaksi.

Ympäröi itsesi asioilla, joista pidät niin voit hyvin!
Leppäkerttutaulut ovat kooltaan 400 x 400 ja 500 x 500, materiaaleina käytetty massaa, kierrätyskankaita, peilejä, tapettia, akryylimaaleja. Taulut voi livenä nähdä lokakuun ajan Espoon keskuksen kirjastossa, mikä on kauppakeskus Entressessä.


ILONTILAAja

ILONTILAAja - näyttelyssäni pari  uutta JupINa tuotemerkkini  Toiveiden puu  -tauluja.
Toiveiden puut ovat tauluja, joiden lopputulokseen - miltä taulu lopulta näyttää - pääsee vaikuttamaan taulun omistaja / ostaja / tilaaja  itse!

 Toiveiden puut ovat omia mielenmaisemiasi, joihin voit ripustaa sen hetkiset toiveesi. Katselemalla omaa Toiveiden puutasi ja  sen hetkisiä toiveitasi - saattavat ne jokin päivä toteutuakin. 

Toiveiden puut ovat täynnä taikaa!

Toiveiden puita teen myös tilauksesta; kertomalla omat värisi ja jonkin kuvan mielestäsi liittyen puihin, saat 
Täydellisen Toiveiden Taulun.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Lisää INtoa!



TiaNina: Taidetta ja Toimintaa
www.tianina.fi

Maalaustyöpaja  INto ™ – eritavoin kehittyville lapsille (4-10 v.)

Kurkitaan värien, materiaalien ja maalauksen riemun maailmaan myrkyttömin luonnonvärein ja reippain vedoin. Maalauspuuhissa kädet, varpaat, nenänpää saa maalia rauhassa haistaa, maistaa ja koettaa! INto-maalaustyöpajoissa ohjaaja  käyttää piirtämistä  ja kuvamateriaalia toiminnan ohjaamisen tukena. Intoon lapsen mukana voi tulla joko vanhempi tai avustaja.

• Into 1.  –maalaustyöpaja:
Taidetalo Pikku-Aurorassa, (Espoossa, os. Järvenperäntie 1-3),
torstaisin ( 3 krt )
14.10., 21.10. ja 28.10. klo 18 – 19.30.

• Into 2.  –maalaustyöpaja:
torstaisin ( 3 krt )
25.11., 2.12. ja 9.12. klo 18 – 19.30.

Mukaan tai päälle maalausystävälliset vaatteet!

Ryhmään max 8 lasta
Hinta : 65 € / 3 krt
Lisätietoja Tia Munne
0440 556918( iltaisin)
tai sähköposti  tianina@tianina.fi


sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Possuja - possuja ...

Ihan hassu Oma Kulta!
Sikasöpöhän se siinä....
tai sitten Sikaihana ruusunsa kanssa!
Taulut ovat kooltaan pikkuruisia - 200 x 200 tai 150 x 150. Materiaaleina massaa, tapetteja, peilejä. Possut ovat todellakin possunpulleita, tunnusteltavia pikkukavereita.


lauantai 11. syyskuuta 2010

Kyllä hurjinkin huilaa välillä....

                                  Flunssa-aallon iskettyä tännekin - on fiilikset tällaiset...
Joskus on pakko ottaa levon kannalta - tai ainakin niin, että rauhassa syventyy hetkeksi YHTEEN asiaan - nyt  opintoihin (ei pelkästään sairastamiseen...),  - eikä tee tuhatta asiaa yhtä aikaa.  Jo se, että oikeasti vähentää  yhtäaikaisia - keskeneräisiä -  päässä pyörivästä "tekemislistalla" olevia aikeitaan, tuntuu todellakin "sairastamiselta", ja fiilis toden totta sairastuvalta. Tekee ihan hyvää köllötellä nojatuolissa, lököasussa, villasukissa ja lämmitellä kuumaa juotavaa aika ajoin.

torstai 9. syyskuuta 2010

Erilaisia näkökulmia...

Erilaisuus antaa näkökulmia - 2007 tuotantoa.
Kenelläköhän taulu on? Löytyykö omistaja näin?
 Kultahipuinen Reissu-Kerttu Pupun tassulla - mitä lie totuuksia kertoileekaan?
 Hopeinen Hämppis  hännäntöpöä kutittelee. Kaikki niin sulassa sovussa. 
   Erilaisin taidoin ja  erilaisin ulkonäöin. 
 Pupun lempeä katse ja rauhallinen olemus - kaikki hyvin, ollaan ystäviä.


                            Mikä on ystävyyden salaisuus? 

                              


sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Haaveet kantaa

Haaveet kantaa! (2008)
Rohkea Reissu-Kerttu kipittelee tikapuita pitkin kurkkaamaan - maailmaa kukkamerenkin takaa...
Haaveiden kurkottelu saattaa toisinaan vaatia rohkeutta.


Joskus haaveet lennättävät tai lennähtävät aika korkealle...(2007)


Taidetalo Pikku-Auroran näyttelystä (2009) ; tauluja, joihin saa koskea.


Possu Poika istuu, miettii ja haaveilee. Lampi kimmeltää, mitähän se sieltä näkeekään? Keinulaudalta on kiva pompahtaa  -  kukkamerta tavoittaa,  - pehmeään nukkaan uinahtaa.
Haaveiden unta kurkottaa.


Haaveet kantaa -talujani vuosilta 2007 -2009.
Mitä olisi elämä ilman haaveita? Yllättäen haaveilla on joskus taipumus myös toteutua.
Haaveilla, mietteillä ja unelmilla suunnataan elämää -  ihan vaivihkaa!

TarINa - Toiveiden taulu