Häkeltynyt. Ihmeissään. Onnellinen.

                                                 InnoOmnian Vuoden 2011 ToisinNäkijä.

Jossakin vaiheessa elämää aloin tietoisesti harjoitella elämän katsomista toisin silmin. 

Tietoisesta päätöksestä tuli ajan kanssa osa omaa persoonaa ; 

tämmöinen minä olen ja olen tätä mieltä ; teen asioita näin. 

Usein vastassa on ollut kaksi vaihtoehtoa ; uskallanko ripustaa taulut niin kuin minusta tuntuu,

 vai niin kuin oppikirjat ja ohjeet neuvovat? 

Voinko ehdottaa, että tauluihin ja teoksiin voi oikeasti koskea, 

vaikka yleinen mielipide ja kulttuuri on päinvastainen? 

Entä vapaa-ajalla tapahtuva taidekasvatus ja kerhotoiminta - missä piileskelee eritavoin kehittyvien lasten ryhmät, joissa opetus ja toiminta suunnitellaan niin, että keinot muuttuvat? 

Toisin asioiden näkeminen ja toisin suhtautuminen ; 

muutoksessa mukana pysyminen ; 

inhimillisyys ja huolenpito. 

Kokonaisvaltainen elämä.

 Kuvat  Esteetön lastenkulttuurikeskus PII POO:sta vuodelta 2008 ja näyttelystäni Eläinten Valtakunta. Näyttelyn osana tuotettiin toiminnallisia työpajoja kaikille lapsille, aiheena tee Oma tunnustelutaulu.

Sydämellinen kiitos Vuoden ToisinNäkijä tunnustuksesta, 

jota en uskaltanut edes unelmoida voittavani.

TiaNina: Sinisen meren strategiaa

TiaNina: Sinisen meren strategiaa: Aloitin kutoa ja virkata villapaitaa. Tein sitä jonkin aikaa, kunnes muistin, etten ylipäätään käytä villapaitoja. Justiinsa niin. ...

Sinisen meren strategiaa

Aloitin kutoa ja virkata villapaitaa. 

Tein sitä jonkin aikaa, kunnes muistin, etten ylipäätään käytä villapaitoja. 

Justiinsa niin. Villapaita! 

 Mietin kuinka hyödyntää tekelettä, jota olin hiukan kutonut, hiukan virkannut... 

Kääntämällä ylösalaisin, jatkamalla hiukan resoria ja leventämällä alareunaa sain tehtyä kätevän - ja lämpimän - kaulurisysteemin, mikä lie olisikaan oikealta nimeltään?

Lankoina villa ja angora, lämmintä ja pehmeää.

Turha varmaan mainita, että onpa hieno väri?

Toinen tekeleeni.

 Katselin kaupassa ihania villatuubeja, jotka oli kudottu valmiiksi kierteelle (yleensähän se moka tulee tehtyä puolivahingossa, joten nyt ihan luvalla...). 

Hintaa melkein 40 €.

 Jäi maksamatta, kaivelin lankakoreja ja  siis kutomaan taasen...

Kävimme Elämäni Miehen kanssa viikonlopun vietossa Turussa ja siellä kuuntelemassa ja katselemassa mahtavaa musiikin ja valojen yhteistyötä -  Jean Michel Jarren konsertissa.  

Menomatka - puolitoista tuntia, tulomatka toiset puolitoista, ja tuloksena tämmöinen hässäkkä... 

Joka kuvassa näyttää hiukka omituiselta...

                                          Eli kierteelle kudottu tuubi-kaulurisysteemi.

Nuorimmaisemme, 13 vee poika tykkää kovasti koulun kotitaloustunneista. 

Iloksemme tuo köksäinnostus on siirtynyt myös kotiin.

Aiemmin ala-asteella hän kävi tekstiilityön tunneilla, jolloin hän ompeli itselleen mm. mainioita sortseja, joihin saimme myös  kaavat talteen. 

Nyt, yläasteen teknisessä työssä poika on tehnyt jos jonkinmoista tärkeää esinettä, 

leikkuulautaa ja cd -telinettä.

Kolmen erilailla oppivan lapsen ja omien puuhailujeni -  kurssitoimintojeni, tunnusteltavien taulujeni ja kaikenmaailman kotisisustusviritysten ja huonekalumaalausten  - kokemuksella -  

voin toden totta sanoa, 

että käden taitoja ja joka ikisessä  ihmisessä olevaa luovuutta ja erilaisia tekemisen voimavaroja ja mahdollisuuksia pitäisi eriasteisissa oppimisympäristöissä painottaa entisestään. 

Tilaa erilaisille oppimisen ja opettamisen keinoille, erilaisille kohtaamisille, 

eri oppiaineiden yhdistämiselle... Voisiko kenties erilaisia yhteistoiminnallisia kehittämisen menetelmiä hyödyntää opettamisen ja oppimisen toimintaympäristöissä ; kehitetään uutta, luovutaan jostakin vanhasta, supistetaan jotakin toimintaa ja korostetaan jotakin. 

Nämä kysymykset vastaavat kovasti pitämäni  Sinisen meren staregian kysymyksiin 

(luo- poista- supista - korosta).

Oppiminen on  luovaa toimintaa.

Vuoden 2011 Toisinnäkijä, Toisintekijä ja Toisinsanoja ehdokkaat

https://www.facebook.com/pages/InnoOmnia/346316417014?ref=ts

Minä

Minulla on siniset silmät ja mielestäni ne ovat iloisen näköiset. 

Minulla on naururyppyjä ja tykkään niistä.


Minulla on ruskeat hiukset, jotka harmaantuvat. Siitä en tykkää. 

Minulla on aika pyöreät kasvot ja 

olisi kiva jos olisi hymykuopat, 
- mutta niitä minulla ei ole. 

Joskus olen väsyneen näköinen, mutta se ei haittaa, 

sillä pidän itsestäni tällaisena. 

Ohjasin syksyn aikana Taidetalo Pikku-Aurorassa Espoossa MINÄ -työpajan, joka oli suunnattu eritavoin kehittyville lapsille. 

Käytin  kuvia, tukiviittomia ja piirtämistä puheen, ohjaamisen ja maalauspuuhien tukena.

Aloitimme kolmen kerran työpajan pohtimalla jokaisen omia kuvia ; miltä minä näytän, entä miltä sinä näytät? 

Minkä väriset silmät minulla on? Entä hiukset? Ovatko ne ruskeat vai vaaleat? Peiliin katsomalla lapsille hahmoteltiin omat kuvakartat.

"Minulla on siniset silmät. Minulla on mustat hiukset. Hiukseni ovat pitkät."

Peili  ja lasten omat kommunikointikansiot maalauspuuhien apuvälineinä.

Ensimmäiset kuvat tehtiin liimaamalla paperiin kasvot,  silmät, korvat, nenä, hiukset - missä ne sijaitsevat, minkä muotoisia ne ovat? 

"Minulla on vihreät silmät. Minulla on ruskeat hiukset. Hiukseni ovat ruskeat.
Kasvoni ovat soikeat. Huuleni ovat punaiset. Olen sopivan pitkä."

 

MINÄ -työpajan upeat akryylimaalein maalatut omat kuvat.

Peilin voima

Ystäväni sanoi kiinnittäneensä erityistä huomiota siihen, että meillä on kodissamme paljon peilejä. 

Itse en ollut sitä sen kummemmin ennen ajatellut, mutta tarkemmin ajatellen - ja laskien - 

niitä on... paljon. 

Tykkään rakennella monesta peilistä seinille sommitelmia, tosin niitä lojuu myös vähän vaiheessa oleviakin - nojailee seiniin tai lipastoihin, kun ei ole vielä ihan oikea paikka löytynyt...

 Kirppiksiltä usein tulee tehtyä myös hyviä löytöjä vaikkapa vanhojen kehysten muodossa, joihin sitten laitan peilin tai jonkin muunlaisen viritelmän.

Tässä kuvia muunlaisista viritelmistä.

Vanhaa 70 -luvulta sohvakangasta, (jota olen esitellyt jonkin taulun yhteydessä aiemmin) ja vauvan lakanakangasta, peilipaljetteja, vanha peili, kuumaliimaa ja muutama hetki aikaa. 

Peilillä on valtava voima. 

Peili tuo tiloihin monenlaisia tasoja ja kuvakulmia. 

Peilin voimasta sekä auringon säteet että pölypallerot kertautuvat. 

       

Peilipaljetteja  kiinnitettynä suoraan seinään, - hohtaa kivasti kynttilän valossa.

Peili kertoo totuuksia. Tai salaisuuksia. 

                                                            Tai ihan omia juttujaan.