Toivon rauhaa mieliin, suklaata, glögiä ja kynttilän valoa.
•Satumaisia tauluja •Taidetoimintaa ja opetusta lapsille, erityisryhmille ja työyhteisöille.•Erityisosaamisalueena kuvat, piirtäminen ja viittomat ohjauksen tukena. •Vauvojen värikylpy
perjantai 23. joulukuuta 2011
torstai 22. joulukuuta 2011
Rakennuspuuhissa
Meidän Jouluun on aina kuulunut piparkakkutalo.
Kun lapset oli pieniä tai ylipäätään asuivat kotona, hommat tehtiin yleensä joukolla.
Ja kun se tehtiin joukolla, oli talo-/linnakompleksit useimmiten huolella tehtyjä.
Minä olen aika suurpiirteinen tämmöisissä asioissa, raksahommat on kai karaisseet - "listat peittää" - tai "parin tunnin juttu" (joka osoittautuu AINAKIN kahden VIIKON jutuksi).
Katsokaa nyt sitten tätäkin projektia. Ei ihan täydellinen mitoitus. Kerrostalo tästä piti tulla.
Ja tuo hökötys tuossa sivussa piti olla kattoikkuna. Aika hyvä?
Listat peittää???
Vähänkö menisi sähköä tämän torpan lämmittämiseen?
No, oli minulla sitten tällä viikolla toinenkin projekti.
En siis ole joululeiponut tai siivonnut.
Tässä.
Sain jokunen vuosi sitten hyvältä ystävältäni lipaston, joka oli hänellä palvellut oman aikansa erinäisissä tarkoituksissa. Hyvä ja jykevä lipasto, joka tuli meille autotalliin odottamaan päivää, kun sen maalaan uuteen elämään.
No, nyt tarvitsin saunan pukuhuoneeseen lisää ...
väriä.
Tästä lähdettiin liikkeelle.
Yksi vapautunut lastenhuone onkin hyvä huone tämmöisiin projekteihin...
Välillä hyppäsin keittiöön piilottamaan vetoisia nurkkia ja koristelemaan taloani.
Tämä on hiukan vielä kesken. Runsaat on makeiset tänä vuonna.
Kuten olen aikaiemmin kertonut lapsuuden muistoista Birger Kaipiaisen Kiurujen yö tapetista (tässä) ja siitä miten saunan pukuhuoneessa tapetoin piiloon väärää väriä kyseisellä tapetilla.
Jatkoin samalla tapetilla lipaston kanssa.
Liimalakkaa pintaan ja tapetin päälle. Maalina mustekynän musteen väriä...Peilin kautta näkyy paita, jonka ompelun äitini on aloittanut 1960 -luvulla, mutta se on vielä vähän kesken. Muistona äidistä tämäkin ihanuus.
Lipaston uusi elämä, kyllä se hohtaakin.
Ja nyt kelpaa joulusaunoa, kun alkaa olla värit kohillaan!
Mitä tästä opimme?
Koti on paikka, joka saa olla juuri sen näköinen kuin itse haluaa.
Ja kyllä vanhaa kannattaa katsella sillä silmällä... (siis huonekaluja...)
Iloa, lämmintä tunnelmaa Jouluun!
edit... Kaukaa kuvattuna ... listat peittää ja eipä torppa huoju, kun on niin paljon sokeria. Ihan ookoo siis.
Ihanaa : on Joulu!
maanantai 19. joulukuuta 2011
Ihan Hirveä...
Jouluviikon sää!
maanantai 12. joulukuuta 2011
Joulumyynnissä
Taika-aika. Pupu valjastaa tähtensä.
Toinen Taika-aika on uuden kotinsa seinällä jo parhaillaan, toinen etsii kotia.
Hinta 50,00 €. Kooltaan pikkuinen, noin 250 - 300mm.
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Hinta 50,00€.
Hehkuva pupu kaverinsa kanssa.
Pikkuinen taulu, noin 250 x 250 mm.
Sinnikkyys toteuttaa haaveet. MYYTY omaan uuteen kotiin.
Leijaileva pupuliini korkean kannon päällä.
Hinta 50,00 €.
Samaa koko luokkaa kuin edelliset.
Haaveet kantaa. Puputaitava.
Hinta 95,00 €.
Mainion mallinen taulu,
kooltaan noin 280 x 450mm.
Rakastuneet. Ja viisaat. MYYTY.
Pienten hetkien suuri voima.
Hinta 95,00 €. Mukana pistekirjoitus. Kolmiulotteinen.
Kooltaan noin 400 x 400 mm.
Toiveiden puu, toiveena Iloa & Aurinkoa.
Hinta: 80,00€. MYYTY.
Koko noin 350 x 350 mm.
Toiveiden puita. Iso ja pieni Hehkuva.
Pieni Hehkuva MYYTY.
Täältä tullaan elämä. Kolmiulotteinen. Pistekirjoitus.
Leppäkerttunen taivaan tuulissa, elämän onnissa.
Hinta 95,00 €. Kooltaan noin 500 x 500mm.
Joulun taika - onnen aika.
Pupurento. Hienohelma hento. Hinta 40,00 €.
Pikkuruinen ja sievä.
Tiistaista torstaihin, 12 - 15.12.2011 klo 12 - 17.00 OmniaShopin yhteydessä InnoOmnia Luoviva -yritysyhteisön Joulumarkkinat Kirkkokadulla Espoon keskuksessa.
Tarjolla kädentaitajien ja hyvinvointieksperttien erikoislahjoja, mm. koruja, huonekaluja, tekstiilejä, koriste-esineitä, kauneudenhoitolahjakortteja, lasten tauluja, kirjoja, Omnia Shopin kestävänkehityksen tuotteita.
Yllä olevat taulut ja noin 20 muuta taulua myynnissä InnoOmnian Joulumarkkinoilla, kannattaa poiketa tai ota yhteyttä sähköpostilla tianina(at)tianina.fi
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Muutostyö
Maalaaminen on siitä merkillistä puuhaa, että lopputulos on yleensä ihan jotakin muuta, kuin miltä alussa näyttää. Vaikka päässä on tai olisi kuva valmiina, pitää sitä hiukan pohtia, mitä kuvan sisälle oikeastaan mahtuukaan, jotta värit lähtisivät jotakuinkin "soimaan" keskenään.
Mitä kerrosten sisälle mahtuukaan...
Näissä on jo pohjalla aika paljon - struktuuripastalla vähän huisketta, maalia päälle...
Tämmöisinä nämä tekeleet saivat jo ystäviltä palautetta, että näyttää hyvältä
(ei ehkä ollut muuta vaihtoehtoa kommentoida?)...
Syksyn aikana on ollut aika paljon kaikenmoista puuhaa työ- ja perhe-elämässä,
joten maalaaminen on aina jäänyt odottamaan.
Kuin myös nämä taulut.
Kunnes nyt olen ollut aika reipas.
Ei kädet riitä pensseleille, suussa myös yksi pensseli.
Tykkään maalata pöytäsatolla, sylissä, lattialla.
Omistan kyllä kaksi maalaustelinettä, mutta en jaksa niiden kanssa temppuilla.
Tauluja kun pitää saada venkslata ja käsitellä...
Ja tässä. Toiveiden taulut.
Tai siis ne ovat.
Kuvat ovat niin hohtavia, mutta en mahda sille mitään -
taulut puskevat läpi kaiken värinsä ja energiansa :)
Enkä osaa kuvata oikein.
Puiden oksilla pidikkeitä, jonne taulun omistaja voi ripustaa kirjoittamiaan
lappuja toiveista, haaveista tai vaikka kauppalistansa.
Hui, kuinka häikäisee. No, sopii Jouluun, tämmöinen hohde ja taikuus.
Ja lopuksi oma kuva Toiveiden puussa.
Tästä kuvasta tykkään.
torstai 8. joulukuuta 2011
Kestävää kehitystä etsimässä ...
Sain kunnian kirjoittaa InnoOmnian uutiskirjeeseen aiheesta Kestävä kehitys. Tässä se on. Nyt julkinen. Hui.
Tia Munne:
Kestävää kehitystä, kestävää kehittämistä vai kestävää kehittymistä?
Mieleeni on painunut vuosia sitten lukemani määritelmä, että elämä on kuin pöytä.
Pöydällä on jalat, jotta se pysyy pystyssä. Jalkoina elämän pöydässä voisi olla perhe, ystävät, työ, harrastukset, terveys. Jos tässä viisi jalkaisessa pöydässä yksi jalka ontuu, pettää tai keikkuu, pöytä ei kuitenkaan kaadu, ainakaan helpolla. Perusjalkojen lisäksi elämän pöydässä voisi olla tukena lisäjalkoja, vaikkapa vapaaehtoistyö, itsensä kehittäminen, matkustelu, salibandy, mattojen kutominen, maalaus. Mitä enemmän jalkoja, sitä tukevammin pöytä pysyy pystyssä. Joskus jokin jalka saattaa kasvaa isommaksi kuin toinen - pöytä kallistuu. Silloin on aika tarkastella oman pöydän tilannetta, tasapainottaa pöytä, silittää pöydälle liina, sytyttää kynttilä. Huomioida ehkä se toinenkin pöytä, joka samassa tilassa omine jalkoineen tasapainoilee.
Kestävää kehitystä voisi tarkastella myös tältä pöytätasolta.
Jalkoina vaikkapa ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen sekä eettinen että esteettinen kestävä kehitys. Onko kestävän kehityksen pöytä tasapainossa? Keikkuuko se johonkin suuntaan? Mitä juuri minä voisin tehdä tasapainoisen pöydän hyväksi, mitä valitsen, miten suhtaudun, miten kasvatan, miten reagoin. Voisinkohan pienillä muutoksilla muuttaa tulevaisuuden uhkakuvia positiivisemmiksi?
Minun kestävän kehityksen ja kehitystyöni pöydässä on monta jalkaa. Tasapainoilen jaloillani usein. Teen montaa asiaa yhtä aikaa. Puuhaan, suunnittelen, toteutan ja häärään elämäni eri osa-alueilla.
Perhe ja lapset, oma koti, oma tila sisältyvät yhteen jalkaan. Taidekasvatus, osallisuuden suominen, tekeminen ja kokonaisvaltainen kokeminen sisältyvät toiseen jalkaan. Työ, tasa-arvo, ihmisyys, kohtaaminen ja yhteisölliset toimintamallit kannattelevat yhtä. Luonto, luonnon materiaalit, uusiokäyttö, kierrättäminen ja ideat kannattelevat yhtä jalkaa.
Kestävä kehitys, kestävä kehittyminen ja kestävää kehittämistä.
Minulle kestävä kehitys on kokonaisvaltaista kehittämistyötä, jota teen elämäni eri osa-alueiden yhteyksissä ja tilanteissa. Uskon, että kehittämistyöni johtaa lopulta kestävään kehitykseen, muutokseen ja pysyvään osallisuuteen ja tasa-arvoon. Kehittämistyöni ja näkökulmani on yhtäaikaa periaate, toimintamalli, strategia, arvo, tavoite ja visio, jonka kautta toteutan sekä itseäni ihmisenä että taidekasvattajana, kuin myös maalarina että ansiotyössäni eritavoin kehittyvien lasten ja perheiden maailmoissa. Tietoisesti vuosien myötä opeteltu, testattu ja sisäistetty ajattelumalli on muuttunut osaksi omaa persoonaani ; katson maailmaa ja vaihtoehtoja pluslasien voimakkuuksilla.
Olen monipuolisen tasa-arvon kannattaja, kukaan ei saa määrittää toisen ihmisen elämää erilaisten ominaisuuksien perusteella. Kaikille on suotava samanlaiset mahdollisuudet henkilökohtaiseen kehittymiseen ja kasvuun. Erilaisuuksista tai erilaisista oppimisen tai ymmärtämisen tavoista huolimatta.
Näen osittain asioiden taakse, osittain asioiden läpi. Kun jotakin tavoittelee, ei tulos näy välttämättä heti. Usko omaan visoon, unelmaan, tavoitteeseen on jo vahvan tien alku. Usko ja päätös kulkevat samaan suuntaan.
Antamalla kaikenlaisille lapsille juuri nyt, tässä hetkessä, tässä kohtaamisessa, mahdollisuuksia ja kokemuksia, ilon ja positiivisen voimistamisen kokemista, vaikutan tulevaisuuden aikuisten luovuuteen ja ilmaisukykyyn, selviytymisen taitoihin ja tahtoon sekä kykyyn järjestää elämää ja maailmaa kestävän kehityksen arvojen suuntaan. Omista pienistä ympyröistä ja kohtaamisista saattaa vuosien kuluessa kasvaa isokin puro.
Arvostan lasta ja lapsuutta. Mitä vanhemmaksi tulen, sen arvokkaampana lapsen näen.
Lapsi on täynnä mahdollisuuksia ; lapsi on luova, rikas, vilpitön, avoin, rakastettava, kehittyvä, empaattinen. Kasvukipuinen. Kasvattava. Kokonaisvaltainen ja innostuva. Innostava. Iloinen ja suruinen. Lapsi on kuin elämä itse. Monen tasoinen, monella tavalla ja monella tasolla kasvava ja täyttyvä.
Toimiessani lasten maailmoissa, suunnitellen, tuottaen ja tehden erilaisia lapsilähtöisiä, yhteisöllisiä ja lapsen osallisuutta kunnioittavia ja voimistavia taidekasvatustuokioita, näyttelyitä, projekteja, olen vakuuttunut siitä, että maailma voi muuttua myös positiiviseen suuntaan, jos me, jotka tavalla tai toisella toimimme kasvavan luonnonvaran – lapsen - ympärillä annamme, - toivon mukaan-, lapsille kestävän kehittymisen mahdollisuuksia. Iloa, luovuutta, osallisuutta. Kohtaamisia ja kuuntelua. Antamalla lapsille luontoa kunnioittavan, ekologisen, esteettisen ja tasa-arvoisen elämän mallin, kulttuurien kirjon ja läheisyyden voiman, kasvatamme yhtä aikaa tulevaisuuden maailmaa. Jätämme jäljen itsestämme. Vaikkapa kepeän, vahvistavan, hentoisen muistijäljen.
Eli kestävää vai tuhoavaa kehitystä?
Lapsi kestävän kehityksen pöytänä ; hienosyinen, pehmeäpintainen, helposti naarmuuntuva puhdas pöytä. Hennot jalat, jotka täyttyvät pöydälle asetettujen mallien, odotusten, kohtaamisten, ilojen ja surujen voimasta. Jalat voivat vahvistua ja kantaa. Ne voivat haluta vaikuttaa ja muuttaa. Tai ne voivat katketa. Ne voivat olla tasapainossa tai sitten ei. Pöydän voi joko peittää liinalla tai antaa sen loistaa, vahvistaa pintaa ja luoda kauneutta ympärilleen.
Kansanedustaja Anni Sinnemäki sanoi 30.11.2011 (HS) mielipidekirjoituksessaan: “Kaikkein eniten taiteesta saattaa olla hyötyä ihmisille silloin, kun he pääsevät itse tekemään asioita.” Kiva, hienoa ja mahtavaa ; Anni on samaa mieltä kuin minä! Taide on kulutushyödyke. Taidetta, kokonaisvaltaista tekemistä ja kokemista kannattaa hyödyntää myös erilaisista kestävän kehityksen ja kehittämistyön näkökulmista.
Mitäpä jos itse kukin miettisi mielessään, voisinko tehdä toisin? Olenko juuri nyt sellainen malli, jollaisen maailman haluaisin?
Millaisen jäljen haluan itsestäni jättää?
Tia-Nina Munne
Toisinnäkijä 2011, Yhteisöpedagogi, Sosiaali- ja taidekasvattaja, Artesaani
Kirjoittaja tuottaa ja toteuttaa kokonaisvaltaisia tekemisen ja kokemisen taidetyöpajoja lapsiryhmille, myös erityislapsille sekä perheille että työyhteisöille. Maalaus- ja taiteilumateriaalit ovat myrkyttömiä ja luonnonmukaisia. Ohjauksen tukena mahdollisuus käyttää piirtämistä, kuvia ja tukiviittomia. Monipuolista koulutus- ja opetustoimintaa luovan ja yhteisöllisen taidekasvatuksen, kokonaisvaltaisen taiteen tekemisen ja - kokemisen saralta. Lasta ja ryhmää kuunnellen ja kunnioittaen. Tia-Nina™tuottaa myös tunnusteltavia tauluja, joissa huomioitu pistekirjoitus sekä sadunhohtoisia, värikkäitä ja hyväntuulisia tauluja lasten maailmoihin.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Joulupajasta työhyvinvointia koko perheelle :)
Sain olla viikonloppuna työpajaohjaajana ja mukana nauttimassa joulutunnelmia vanhassa Meijerikoulussa - Taidetalo Pikku-Aurorassa Espoossa. Taidetalon intendentin heittämän alkuidean voimin suunnittelimme mainion perheille suunnatun Sokeripalatyöpajan.
Kurssitoiminnassani suurin osa materiaaleista on yleensäkin "maisteltavia", myrkyttömiä ja luonnonmukaisia, joten sokeripuuhailu sopi hyvin vuoden viimeiseksi työpajaksi.
Taidetalon tuotantojärjestäjä oli hankkinut suuret määrät pala- ja tomusokeria naapurikaupasta. Lisäksi iso kassillinen ledtuikkuja.
Ja sitten ei kun töihin...
Ensin olin näkevinäni vanhempien kysyviä katseita ; mitä ihmettä täällä tehdään? Siis mitä? Onko tämä liima, millä liimataan.....Kuka tekee ja mitä?
Pöydällä sokeripaloja ja liimana sokerikuorrutetta, jossa pikkuinen tilkka etikkaa. Vettä, tomusokeria ja etikkaa. Valkuaisen jätin pois, allergioiden vuoksi.
Pikkuiset ja hieman isommatkin sormet pääsivät töihin ja houkuttipa sokeripalahommat jotkut perheet isompiinkin arkkitehtuurisiin suorituksiin, väliseinineen kaikkineen.
Yhteistyössä...
Vain mielikuvitus rajana...
Tässä osa töistä kuivumassa Joulupukin vierailun ja joululaulujen ajan...
Eipä haittaa vaikka materiaalia eksyi kokoamisen yhteydessä suuhunkin.
Sokerisementti oli oikeaa taikasementtiä ;
Energiaa keholle,
energiaa perheen yhteiseen hetkeen ja
yhteisestä hetkestä energiaa perheelle.
Tässä oma tuotokseni edelliseltä illalta, kun yhtäaikaa maistelin mustikkaglögiä ja odottelin perheemme Pääkokin herkkuja valmistuviksi.
Jos olisin työnantaja, antaisin tämmöisen työhyvinvointipäivän arvokkaille työntekijöilleni.
Joulufiiliksiä leppoisissa ja kiireettömissä tunnelmissa.
Jouluruokia, glögiä, punaviiniä... Kepeitä keskusteluja, kuulumisia : Mitä sulle kuuluukaan kun vuosi on lopuillaan? Ehkä tutkailtaisiin mitä se vuosi meille yhteisesti toi tullessaan, mitä saavutettiin, oliko kompastuskiviä, mitä iloja kohtasimme? Tekemisen lomassa on helppo myös höpötellä.
Vaikka ihan oikeitakin asioita.
Voitaisiin siinä samassa rakentaa työpaikalle vaikka yksi iso yhteinen aarteiden sokerilinna tai ison hohtava tuikkutorni, sisälle tuikkuvalot ja jokavuotinen joulukoriste olisi valmis.
Päivän päätteeksi jakaisin työntekijöilleni omat joulukalenterit.
Sellaiset aidot vanhat : hilettä, kaunis kuva ja perinteiset luukut.
On ilo ja ihanuus odottaa Joulua,
vuoden vaihdetta,
kohti kevään eloa.
Siitä haluaisin muistuttaa.
Työntekijäni lähtisivät päivästä kotiin virkistyneinä,
toinen toisiaan enemmän tunteneina, osallisuuden tunnetta ja yhteenkuuluvuutta kokeneena...
Ei siis pikkutunneille yövalvomista, ei aamuista pahaaoloa,
ei viikonlopun yli palautumista.
Semmoisen työhyvinvointipäivän minä antaisin.
Jospa ensi vuonna järjestänkin semmoisen?
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Taulu, joka päivittyy ja pysyy muutoksessa mukana
Saimme kutsun aikuisen parin odotettuun hääjuhlaan.
Lahja tuotti päänvaivaa, olihan pari asunut pitkään yhdessä, lapset kasvaneet ja koti valmis.
Epäröin ylipäätään antaa taulujani lahjaksi, sillä taulun valinta on henkilökohtaista ja en myöskään tiennyt parin värimaailmaa uudessa kodissa.
Epäröin, mutta silti päädyin tekemään Rakkauden puun.
Olen aiemmin esitellyt blogissani TarINa ToIveiden puita, joissa puun oksilla on pidikkeitä, joihin voi kiinnittää omia henkilökohtaisia toiveita, haaveita tai vaikkapa itseä miellyttäviä runoja.
Muuttuvia ja muutoksessa pysyviä tauluja, joihin minä teen, rakennan ja maalaan pohjan ja maaperän.
TarINa puuperheeseen syntyi Rakkauden puu 1.
Hääpari vihittiin 11.11.2011. Päivämäärän naputtelin hopealevyyn.
Hopealevyn kiinnitin puun juurelle.
Parilla on kolme lasta, jotka nivoutuvat uudessa yhteisessä elämässä uudeksi perhekokonaisuudeksi.
Rakkauden puussa perhe on juuret.
Juuret pitävät puun vankasti pystyssä.
Juuret antavat elinvoimaa, energiaa, virtaa ja voimaa.
Juuret kasvattavat ja ne kasvavat.
Juuret sitovat.
Niin kuin perhe.
Rakkauden puun oksille voidaan päivittää elämän sen hetkisiä mietteitä.
Tavoitteita. Aatoksia. Surua, iloa, sopimuksia.
Meidän perheen tai parisuhteen omia juttuja.
Avioliiton periaatteita, perustuksia.
Puun oksille laitoin tyypilliset USKO, TOIVO, RAKKAUS sanat,
mutta myös lisäksi tyhjiä lappuja, jotta pari päivittää oksille omat mietteensä.
TM = tavatamerkki tai Tia Munne.
Taulun taakse kirjoitin parille viestin.
Taulu on kooltaan pieni ja se sopii hyvin sijoitettavaksi vaikkapa kylpyhuoneeseen.
Minun puussa lukisi
RAKKAUS,
SITOUTUMINEN ja OMA TILA.
Mitä sinun puussa lukisi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)