Tia Munne:
Kestävää kehitystä, kestävää kehittämistä vai kestävää kehittymistä?
Mieleeni on painunut vuosia sitten lukemani määritelmä, että elämä on kuin pöytä.
Pöydällä on jalat, jotta se pysyy pystyssä. Jalkoina elämän pöydässä voisi olla perhe, ystävät, työ, harrastukset, terveys. Jos tässä viisi jalkaisessa pöydässä yksi jalka ontuu, pettää tai keikkuu, pöytä ei kuitenkaan kaadu, ainakaan helpolla. Perusjalkojen lisäksi elämän pöydässä voisi olla tukena lisäjalkoja, vaikkapa vapaaehtoistyö, itsensä kehittäminen, matkustelu, salibandy, mattojen kutominen, maalaus. Mitä enemmän jalkoja, sitä tukevammin pöytä pysyy pystyssä. Joskus jokin jalka saattaa kasvaa isommaksi kuin toinen - pöytä kallistuu. Silloin on aika tarkastella oman pöydän tilannetta, tasapainottaa pöytä, silittää pöydälle liina, sytyttää kynttilä. Huomioida ehkä se toinenkin pöytä, joka samassa tilassa omine jalkoineen tasapainoilee.
Kestävää kehitystä voisi tarkastella myös tältä pöytätasolta.
Jalkoina vaikkapa ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen sekä eettinen että esteettinen kestävä kehitys. Onko kestävän kehityksen pöytä tasapainossa? Keikkuuko se johonkin suuntaan? Mitä juuri minä voisin tehdä tasapainoisen pöydän hyväksi, mitä valitsen, miten suhtaudun, miten kasvatan, miten reagoin. Voisinkohan pienillä muutoksilla muuttaa tulevaisuuden uhkakuvia positiivisemmiksi?
Minun kestävän kehityksen ja kehitystyöni pöydässä on monta jalkaa. Tasapainoilen jaloillani usein. Teen montaa asiaa yhtä aikaa. Puuhaan, suunnittelen, toteutan ja häärään elämäni eri osa-alueilla.
Perhe ja lapset, oma koti, oma tila sisältyvät yhteen jalkaan. Taidekasvatus, osallisuuden suominen, tekeminen ja kokonaisvaltainen kokeminen sisältyvät toiseen jalkaan. Työ, tasa-arvo, ihmisyys, kohtaaminen ja yhteisölliset toimintamallit kannattelevat yhtä. Luonto, luonnon materiaalit, uusiokäyttö, kierrättäminen ja ideat kannattelevat yhtä jalkaa.
Kestävä kehitys, kestävä kehittyminen ja kestävää kehittämistä.
Minulle kestävä kehitys on kokonaisvaltaista kehittämistyötä, jota teen elämäni eri osa-alueiden yhteyksissä ja tilanteissa. Uskon, että kehittämistyöni johtaa lopulta kestävään kehitykseen, muutokseen ja pysyvään osallisuuteen ja tasa-arvoon. Kehittämistyöni ja näkökulmani on yhtäaikaa periaate, toimintamalli, strategia, arvo, tavoite ja visio, jonka kautta toteutan sekä itseäni ihmisenä että taidekasvattajana, kuin myös maalarina että ansiotyössäni eritavoin kehittyvien lasten ja perheiden maailmoissa. Tietoisesti vuosien myötä opeteltu, testattu ja sisäistetty ajattelumalli on muuttunut osaksi omaa persoonaani ; katson maailmaa ja vaihtoehtoja pluslasien voimakkuuksilla.
Olen monipuolisen tasa-arvon kannattaja, kukaan ei saa määrittää toisen ihmisen elämää erilaisten ominaisuuksien perusteella. Kaikille on suotava samanlaiset mahdollisuudet henkilökohtaiseen kehittymiseen ja kasvuun. Erilaisuuksista tai erilaisista oppimisen tai ymmärtämisen tavoista huolimatta.
Näen osittain asioiden taakse, osittain asioiden läpi. Kun jotakin tavoittelee, ei tulos näy välttämättä heti. Usko omaan visoon, unelmaan, tavoitteeseen on jo vahvan tien alku. Usko ja päätös kulkevat samaan suuntaan.
Antamalla kaikenlaisille lapsille juuri nyt, tässä hetkessä, tässä kohtaamisessa, mahdollisuuksia ja kokemuksia, ilon ja positiivisen voimistamisen kokemista, vaikutan tulevaisuuden aikuisten luovuuteen ja ilmaisukykyyn, selviytymisen taitoihin ja tahtoon sekä kykyyn järjestää elämää ja maailmaa kestävän kehityksen arvojen suuntaan. Omista pienistä ympyröistä ja kohtaamisista saattaa vuosien kuluessa kasvaa isokin puro.
Arvostan lasta ja lapsuutta. Mitä vanhemmaksi tulen, sen arvokkaampana lapsen näen.
Lapsi on täynnä mahdollisuuksia ; lapsi on luova, rikas, vilpitön, avoin, rakastettava, kehittyvä, empaattinen. Kasvukipuinen. Kasvattava. Kokonaisvaltainen ja innostuva. Innostava. Iloinen ja suruinen. Lapsi on kuin elämä itse. Monen tasoinen, monella tavalla ja monella tasolla kasvava ja täyttyvä.
Toimiessani lasten maailmoissa, suunnitellen, tuottaen ja tehden erilaisia lapsilähtöisiä, yhteisöllisiä ja lapsen osallisuutta kunnioittavia ja voimistavia taidekasvatustuokioita, näyttelyitä, projekteja, olen vakuuttunut siitä, että maailma voi muuttua myös positiiviseen suuntaan, jos me, jotka tavalla tai toisella toimimme kasvavan luonnonvaran – lapsen - ympärillä annamme, - toivon mukaan-, lapsille kestävän kehittymisen mahdollisuuksia. Iloa, luovuutta, osallisuutta. Kohtaamisia ja kuuntelua. Antamalla lapsille luontoa kunnioittavan, ekologisen, esteettisen ja tasa-arvoisen elämän mallin, kulttuurien kirjon ja läheisyyden voiman, kasvatamme yhtä aikaa tulevaisuuden maailmaa. Jätämme jäljen itsestämme. Vaikkapa kepeän, vahvistavan, hentoisen muistijäljen.
Eli kestävää vai tuhoavaa kehitystä?
Lapsi kestävän kehityksen pöytänä ; hienosyinen, pehmeäpintainen, helposti naarmuuntuva puhdas pöytä. Hennot jalat, jotka täyttyvät pöydälle asetettujen mallien, odotusten, kohtaamisten, ilojen ja surujen voimasta. Jalat voivat vahvistua ja kantaa. Ne voivat haluta vaikuttaa ja muuttaa. Tai ne voivat katketa. Ne voivat olla tasapainossa tai sitten ei. Pöydän voi joko peittää liinalla tai antaa sen loistaa, vahvistaa pintaa ja luoda kauneutta ympärilleen.
Kansanedustaja Anni Sinnemäki sanoi 30.11.2011 (HS) mielipidekirjoituksessaan: “Kaikkein eniten taiteesta saattaa olla hyötyä ihmisille silloin, kun he pääsevät itse tekemään asioita.” Kiva, hienoa ja mahtavaa ; Anni on samaa mieltä kuin minä! Taide on kulutushyödyke. Taidetta, kokonaisvaltaista tekemistä ja kokemista kannattaa hyödyntää myös erilaisista kestävän kehityksen ja kehittämistyön näkökulmista.
Mitäpä jos itse kukin miettisi mielessään, voisinko tehdä toisin? Olenko juuri nyt sellainen malli, jollaisen maailman haluaisin?
Millaisen jäljen haluan itsestäni jättää?
Tia-Nina Munne
Toisinnäkijä 2011, Yhteisöpedagogi, Sosiaali- ja taidekasvattaja, Artesaani
Kirjoittaja tuottaa ja toteuttaa kokonaisvaltaisia tekemisen ja kokemisen taidetyöpajoja lapsiryhmille, myös erityislapsille sekä perheille että työyhteisöille. Maalaus- ja taiteilumateriaalit ovat myrkyttömiä ja luonnonmukaisia. Ohjauksen tukena mahdollisuus käyttää piirtämistä, kuvia ja tukiviittomia. Monipuolista koulutus- ja opetustoimintaa luovan ja yhteisöllisen taidekasvatuksen, kokonaisvaltaisen taiteen tekemisen ja - kokemisen saralta. Lasta ja ryhmää kuunnellen ja kunnioittaen. Tia-Nina™tuottaa myös tunnusteltavia tauluja, joissa huomioitu pistekirjoitus sekä sadunhohtoisia, värikkäitä ja hyväntuulisia tauluja lasten maailmoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti