Maalaaminen on siitä merkillistä puuhaa, että lopputulos on yleensä ihan jotakin muuta, kuin miltä alussa näyttää. Vaikka päässä on tai olisi kuva valmiina, pitää sitä hiukan pohtia, mitä kuvan sisälle oikeastaan mahtuukaan, jotta värit lähtisivät jotakuinkin "soimaan" keskenään.
Mitä kerrosten sisälle mahtuukaan...
Näissä on jo pohjalla aika paljon - struktuuripastalla vähän huisketta, maalia päälle...
Tämmöisinä nämä tekeleet saivat jo ystäviltä palautetta, että näyttää hyvältä
(ei ehkä ollut muuta vaihtoehtoa kommentoida?)...
Syksyn aikana on ollut aika paljon kaikenmoista puuhaa työ- ja perhe-elämässä,
joten maalaaminen on aina jäänyt odottamaan.
Kuin myös nämä taulut.
Kunnes nyt olen ollut aika reipas.
Ei kädet riitä pensseleille, suussa myös yksi pensseli.
Tykkään maalata pöytäsatolla, sylissä, lattialla.
Omistan kyllä kaksi maalaustelinettä, mutta en jaksa niiden kanssa temppuilla.
Tauluja kun pitää saada venkslata ja käsitellä...
Ja tässä. Toiveiden taulut.
Tai siis ne ovat.
Kuvat ovat niin hohtavia, mutta en mahda sille mitään -
taulut puskevat läpi kaiken värinsä ja energiansa :)
Enkä osaa kuvata oikein.
Puiden oksilla pidikkeitä, jonne taulun omistaja voi ripustaa kirjoittamiaan
lappuja toiveista, haaveista tai vaikka kauppalistansa.
Hui, kuinka häikäisee. No, sopii Jouluun, tämmöinen hohde ja taikuus.
Ja lopuksi oma kuva Toiveiden puussa.
Tästä kuvasta tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti