Maalarilla luova tauko

Onni on oma paikka

Huomaan, etten ole maalannut pitkiin aikoihin. 

Eikä maalaustilani houkuttele lainkaan. 

Siivosin tilan, pöydät, hyllyt, esitteet, roinat kyllä kertaalleen, 

kuvitellen, että selkeämpi tila houkuttaa maalaamaan. 

Ei houkuta. 

Mihin lie maalausinto kadonnut. Jäikö se INto kursseilleni keväällä.

 Mietin kyllä silloin tällöin mistä jatkan, 

minkä haaveeni seuraavaksi toteutan, 

mutta keräänpä nyt sitten uutta materiaalia, 

ajatuksia, ideoita ja tekemisentahtoa.

Kyllä hurjinkin huilaa välillä....

                                  Flunssa-aallon iskettyä tännekin - on fiilikset tällaiset...
Joskus on pakko ottaa levon kannalta - tai ainakin niin, että rauhassa syventyy hetkeksi YHTEEN asiaan - nyt  opintoihin (ei pelkästään sairastamiseen...),  - eikä tee tuhatta asiaa yhtä aikaa.  Jo se, että oikeasti vähentää  yhtäaikaisia - keskeneräisiä -  päässä pyörivästä "tekemislistalla" olevia aikeitaan, tuntuu todellakin "sairastamiselta", ja fiilis toden totta sairastuvalta. Tekee ihan hyvää köllötellä nojatuolissa, lököasussa, villasukissa ja lämmitellä kuumaa juotavaa aika ajoin.