 |
| Täältä tullaan elämä! |
Meidän perheessä lapset kasvoivat raksa-ajan aika vallattomasti, nuorin nukkui yöuniaankin joskus autossa, talon vaatiessa jotakin akuuttia peittelytyötä räntäsateessa tai muuta vastaavaa. Kaksi ensimmäistä lasta hurahti varhaisaikuisuuteen ihan parissa yössä, siltä ainakin (nyt) tuntuu.
Nyt keski-ikäisenä (huoh*) olen jo tottunut siihen, että elämässä vaan sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia asioita, eikä elämää juurikaan voi ennakoida eikä määrittää kuin suuntaviivaisesti ja muuttuvia tekijöitä tulee koko ajan - varsinkin äidin elämään. Päivä kerrallaan on ihan riittävästi yhdellä kertaa...
Tänä syksynä esikoinen otti ja rakastui - ja muutti pois. Huoneessaan vaatteita ja tavaroita, mutta muuten huoneessaan selkeä tyhjyys. Keskimmäinen aloittelee opiskelujaan, mutta onpa onnekasta, että asumme pääkaupunkiseudulla, etten vielä hänestäkin samaan syssyyn joutunut luopumaan. Opiskelujen ja uuden työpaikan myötä keskimmäisemme rakentelee elämänsä palikoita vauhdikkaaseen tahtiin. Ja kuopus - se vauva - mitä häh? Meni kuudennelle luokalle ja tilaa jo kovasti luokkasormusta muistoksi ala-asteesta, ALA-ASTEESTA. Kävikö poika jo päiväkodin ja eskarin????
Varmaankin jokunen vuosi mennyt kaksi samalla kertaa?
Myös omat opiskeluni - työn ja taiteilun lisäksi - ovat tuoneet muutosta sekä omaan ajan käyttöön, jaksamiseen ja suunnitteluun. Joskus kyllä tapahtuu liikaa, mutta tykkään kyllä elää hiukan - enkä ehkä vaan hiukan - asiasta viidenteen -asenteella, kun sitten taas välillä tulee huilattua ihan toden teolla. Niin kuin alla oleva leppistaulukin toteaa
"Ympäröi itsesi asioilla, joista pidät, niin voit hyvin"
- on mielestäni niin totta, vaikka sitten kiireelläkin eläisi ja kokisi.
Tästä tulikin mieleeni eräs tehtävä, joka pitää jakaa muidenkin kanssa, mutta siitä seuraavaksi.
 |
| Ympäröi itsesi asioilla, joista pidät niin voit hyvin! |
