Sain olla viikonloppuna työpajaohjaajana ja mukana nauttimassa joulutunnelmia vanhassa Meijerikoulussa - Taidetalo Pikku-Aurorassa Espoossa. Taidetalon intendentin heittämän alkuidean voimin suunnittelimme mainion perheille suunnatun Sokeripalatyöpajan.
Kurssitoiminnassani suurin osa materiaaleista on yleensäkin "maisteltavia", myrkyttömiä ja luonnonmukaisia, joten sokeripuuhailu sopi hyvin vuoden viimeiseksi työpajaksi.
Taidetalon tuotantojärjestäjä oli hankkinut suuret määrät pala- ja tomusokeria naapurikaupasta. Lisäksi iso kassillinen ledtuikkuja.
Ja sitten ei kun töihin...
Ensin olin näkevinäni vanhempien kysyviä katseita ; mitä ihmettä täällä tehdään? Siis mitä? Onko tämä liima, millä liimataan.....Kuka tekee ja mitä?
Pöydällä sokeripaloja ja liimana sokerikuorrutetta, jossa pikkuinen tilkka etikkaa. Vettä, tomusokeria ja etikkaa. Valkuaisen jätin pois, allergioiden vuoksi.
Pikkuiset ja hieman isommatkin sormet pääsivät töihin ja houkuttipa sokeripalahommat jotkut perheet isompiinkin arkkitehtuurisiin suorituksiin, väliseinineen kaikkineen.
Yhteistyössä...
Vain mielikuvitus rajana...
Tässä osa töistä kuivumassa Joulupukin vierailun ja joululaulujen ajan...
Eipä haittaa vaikka materiaalia eksyi kokoamisen yhteydessä suuhunkin.
Sokerisementti oli oikeaa taikasementtiä ;
Energiaa keholle,
energiaa perheen yhteiseen hetkeen ja
yhteisestä hetkestä energiaa perheelle.
Tässä oma tuotokseni edelliseltä illalta, kun yhtäaikaa maistelin mustikkaglögiä ja odottelin perheemme Pääkokin herkkuja valmistuviksi.
Jos olisin työnantaja, antaisin tämmöisen työhyvinvointipäivän arvokkaille työntekijöilleni.
Joulufiiliksiä leppoisissa ja kiireettömissä tunnelmissa.
Jouluruokia, glögiä, punaviiniä... Kepeitä keskusteluja, kuulumisia : Mitä sulle kuuluukaan kun vuosi on lopuillaan? Ehkä tutkailtaisiin mitä se vuosi meille yhteisesti toi tullessaan, mitä saavutettiin, oliko kompastuskiviä, mitä iloja kohtasimme? Tekemisen lomassa on helppo myös höpötellä.
Vaikka ihan oikeitakin asioita.
Voitaisiin siinä samassa rakentaa työpaikalle vaikka yksi iso yhteinen aarteiden sokerilinna tai ison hohtava tuikkutorni, sisälle tuikkuvalot ja jokavuotinen joulukoriste olisi valmis.
Päivän päätteeksi jakaisin työntekijöilleni omat joulukalenterit.
Sellaiset aidot vanhat : hilettä, kaunis kuva ja perinteiset luukut.
On ilo ja ihanuus odottaa Joulua,
vuoden vaihdetta,
kohti kevään eloa.
Siitä haluaisin muistuttaa.
Työntekijäni lähtisivät päivästä kotiin virkistyneinä,
toinen toisiaan enemmän tunteneina, osallisuuden tunnetta ja yhteenkuuluvuutta kokeneena...
Ei siis pikkutunneille yövalvomista, ei aamuista pahaaoloa,
ei viikonlopun yli palautumista.
Semmoisen työhyvinvointipäivän minä antaisin.
Jospa ensi vuonna järjestänkin semmoisen?
