Hempeitä muistoja

 Toiminnallinen näyttelyni  - Eläinten Valtakunta -  Esteettömässä Lastenkulttuurikeskus PII POO:ssa Lempäälän Ideaparkissa syksyllä 2008. Näyttelytila oli väriltään aivan syötävän suloinen, juuri sopiva sekä tauluilleni että tunnelmalle, jonka halusin tilaan luoda. 

Vierailjoita näyttelyssäni kävi monta sataa, lähialueiden erityiskoulut, päiväkodit ja alakouluryhmät olivat uuttera ja kiitollinen yleisö, tietenkään unohtamatta äitejä lapsikatraineen!

 Vieraskirja täyttyi kommenteista, joita on edelleenkin mukava muistellen lukea.

"Hassunhauska ja pirteä."

"Ötökät oli parhaita. Kiva kun sai koskea."

"Sikakivaa, pupusöpöä."

"Haaveista tulee totta."

"Kimalletta ja satua arkeen."

"Ihania hyväntuulen tauluja. Kerrankin näyttely, jossa ei lapsia tarvitse kieltää koko ajan."

"Arkifilosofiaa."

"Realistista mielikuvitusta!"

 Näyttelyyn oli yhdessä PII POO:n ohjaajien kanssa nivottu myös toiminnallisuutta lapsiryhmille. 

Lapset saivat rakentaa, maalata ja luoda omat tunnusteltavat taulunsa.

Lasten omia tunnusteltavia tauluja.

Seinämaalauksia - kotikonstein ja itsetehtyä

Suklaakakkuseinä: Tikkurilan Tunto -maalia skrapattuna ja lakattuna.

Ovien yläpuolelle sabluunoilla töpöteltyjä kuvioita
(seinä on keltainen ja kuviot liilat). 

TUNTO -maalilla ja telalla huiskittu ja päällemaalattu, kultaköynnös sabluunalla.
Kultaköynnös kulkee koko seinän läpi, köynnösmäisesti roikkuen.

Rappuseinän kuvioita, sabluunoilla ja vapaallä kädellä.

Kellarissa sijaitsee salabaari, jonka nimellä on oma tarinansa.

Aulan seinää kellariin mentäessä.

Kukkaköynnös hopeisin reunoin.

Erilainen saunakamari - Välimeren värein - auringon keltaista ja meren turkoosia. Turkoosiseinä skrapattu ja seinässä peilipaljetteja hopeisin reunoin - hohtavat hienosti hämyisessä saunakamarissa.

Saunatilan yhteydessä olevassa jääkaapin ovessa ohje kuinka toimia.

Samaa jääkaapin ovea.

Maalaustilani vailla kevätsiivousta...

Tässä ei kyllä mahdu enää maalaamaan!

Keskeneräisiä ja vaiheessa...

Monenlaista tuotosta sulassa sovussa...

Tauluja menossa ja tulossa, näyttelyvermeet purkamatta...

Siivousintoa odottelen - joku päivä se siivousinto vaan aina lopulta tulee,  - kun huomaa setvivänsä ja järjestelevänsä joitakin kulmia kodissa. Tänään uutteroitiin yhden vaatehuoneen parissa, joten ehkäpä siirryn maalaustilani pariin piakkoin, sillä maalausideat ja mietteet alkavat jälleen heräillä...

Toivon elämääsi...

Toivon elämääsi sadun taikaa, onnen aikaa, elämän riemua, tähtisumua hienoa!

Taulussa, joka on kooltaan iso (1200 x 1000) eläimet seikkailevat eri vuodenajoissa,  vuodenajat voi tuntea myös sormin - kahisevaa lehteä, narskuvaa lunta, sileää, kiiltävää jään pintaa. (JupINa TM).

Toivotan Joulufiilistä ja mukavia hetkiä!

Puput Joulufiiliksissä!

Vuonna 2010 TiaNina mukana...

Lauantainen Ympäristöpäivä historiallisessa Taidetalo Pikku-Auroran pihapiirissä ...

jossa lapset mm. maalasivat pihapiiriin tuotuja eläimiä, tunnelmia ja maisemia.

Taidesynttäreiden viettoa Aurorassa ...

maalailun jälkeen synttärivieraat juhlan sankarittaren johdolla tekivät itselleen oman aarrearkkunsa, koristellen arkut timantein, kimaltein, koristein ja "Olet aarre" -tekstein.
Ikuinen muisto, joka on hyvä nähdä ja lukea jokaikinen aamu -
ja painaa tärkeä lause mieleensä loppuiäksi.

Vuonna 2010 ...

INto - maalaustyöpajat eritavoin kehittyville lapsille Taidetalo PIkku -Aurorassa

Ei haittaa vaikka maalia menee suuhun ; värit ja maalit teen luonnon materiaaleista, mukana myös jäätä ja jauhoja.

Maalausta ja kokemista sormin ja varpain - kokonaisvaltaisesti.

Vuonna 2010 ...

    RoINa - kurssi koululaisille Espoon Taidetalo Pikku -Aurorassa.

Lapset ja nuoret toivat kurssille mukanaan kaikenmaailman roinaa, muistoja ja tavarankappaleita hyllyjensä ja kaappiensa kätköistä...

Pääsiäismunien pikku-ukkelit ja hahmot pääsivät uuteen elämäänsä...

Näin ne ovat elämässä mukana aina ; muistot eivät karkaa...

Luovuus ja into oli loputonta!

RoINan luovat ja kekseliäät tuotokset esiteltiin myöhemmin myös omassa näyttelyssään  Taidetalo Pikku -Aurorassa.

Aarteiden voimataulu - näyttely

Luovuutta ja keskeneräisyyttä joulun alla!

                   Joulu - mikä ihana aika!

Keskeneräisyys - olotila, mikä on jokapäiväistä ;  keskeneräisyys on joka puolella ;   sekä kodin sisällä että henkisesti  minussa.

Keskeneräisyyden, keskeneräisyyksien  hyväksyminen ja huojentuminen niiden äärillä ; mikä kepeys ja onni.

Ei haittaa vaikka piparitalo jäisi kesken ja olisi hiukan kenollaan... 

Luovan äidin luovat lapset irrottelivat uudenlaiseen tapaan joulupipareiden koristelussa! Mahtavia!

Joulupipareiden uudenlaista muotoilua.

Joulun fiilistelyä ; armahdusta itselle ja toiselle. Oman näköistä -  ei aina niin täydellistä -  Joulun aikaa viettäen ja toivottaen!

Joulukuu lähestyy...

Ja Joulu tulee vähemmälläkin puurtamisella! 

(Sanoo sellainen, joka siihen ei itse kykene...)

 Itse kyllä tykkään saada jouluhärdelin aikaiseksi... Siihen kuuluvat ne samat jokavuotuiset leipomis-pöytäliinojen ja  verhojen vaihto -, seimiasetelmat, joulupukit ja kynttiläkuviot, jotka minulle osittain sen joulufiiliksen lopulta myös tekevät. 

Lisäksi kaksi "perinnettä", mitkä kulkevat Kummitätini ja minun välillä ovat, että jokaisena vuonna, johonkin aikaan, silloin kun pipareita meillä satutaan leipomaan, soitan Kummitädilleni ja kysyn sen optimaalisen oikean "piparinkoristelusokeritaikinamassanreseptin", ja sitähän ei voi kirjoittaa ylös ja mitäänhän en muista, joten  sen tietää vain Kummitätini, joka  aina jo  tietää odottaa soittoani. 

Toinen soitto, jonka tietenkin tekisin Äidilleni, jos vain voisin, on Jouluaattoyönä. 

Yleensä yhden kahden aikaan, glögilasi kädessä, Joulukattaus aamua varten tehtynä, lapset nukkumassa,  mies kinkun paistossa, Jouluradiota kuunnellen, kysymme  Kummitädin kanssa toisiltamme - Onko jo valmista? Onko kultaliina pöydässä, veskunasoppa (=luumukiisseli) tehtynä?
Kyllä vaan on
ja siinä se
Joulu yleensä tulla tupsahtaa.

Ihan vielä en ala Joulupukkia odottamaan, mutta aika pian kuitenkin.

TarINa

Olen opiskellut työn ohessa puolitoista vuotta AMK yhteisöpedagogin tutkintoa, takana on valtava määrä kirjoittamista, esseitä, raportteja, vähiä yöunia, selkäkipua, mutta nyt alkaa olla hommat aikalailla valmiina. Opinnäytetyö on viimeistelyä vaille valmis ja portfolio tehtynä. 

Satatuhatta sivua näyttöjä, referenssejä ja itsensä kehumista : mahtavaa! 

TarINa taulu liittyy portfolioni uutismaiseen loppukevennykseen:)

TarINaan olen leikkonut oppimismuistiinpanoistani niin kovasti pitämiäni sanoja.

Tässä esimerkiksi: "Vapaaehtoiset rakensivat Nooan Arkin, ammattilaiset Titanicin."

Luultavasti upean lehtorimme tokaisu.

Olet juuri hyvä!

                                            Kukas se sieltä peilistä kurkistaakaan?
                                             Olet juuri hyvä tuommoisena:
                                       iloisena -  kiukkuisena - hassuna ja höpsönä.
                                            Juuri sopivana,  - omana itsenäsi.

Olet juuri hyvä! -tunnusteltava puputaulu Esteettömässä Lastenkulttuurikeskus PII POO:ssa Lempäälän IdeaParkissa 2008.

Onnellisuus taitaa olla asennekysymys

Onnellisuuden kuvaaminen,  pohtiminen ja kääntäminen yltympäri tulee aika ajoin esille sekä kirjallisuudessa että lehtien palstoilla. Ehkä onnellisuus ei aina ole ihan näin helppoa, miten Pohtivainen Pupu asian ilmaisee "Onnellisuus taitaa olla asennekysymys", mutta aika lähellä totuutta menee.
Sisäinen onnen tunne on jokaisen oma etuoikeus, kukapa toinen sitä voi määrittää? Ja asenteella, - elämän asenteella, -  viestitään myös toisille aika paljon.

Vanha sanonta:
                               "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan",
                                               on edelleen niin pätevä ja toimiva sekä kasvatuskeino että ohjenuora.

Pohtivainen on tunnusteltava taulu, kooltaan 600 x 600, mukana pehmeää eurokankaan turkista - ei oikeaa turkista - vanhaa tapettia ja peilinpaloja, hopeahippuja.
Taulu on Onnellisella Omistajallaan uudessa kodissa.

Onni on oma paikka

Taululla on uusi Onnellinen ja Hymyileväinen Omistajansa.
Taulu on kooltaan noin 20 cm x 20 cm, eli pikkuruinen ja viehkeä.

                                                                                                        

Aina se oma paikka ei välttämättä ole ihan näin lököinen, aurinkoinen ja viehkeä, mutta silti se oma paikka tai oma tila  on itse kullekin tärkeää.


                    Tykkään  olla itseni kanssa ; enkä koe olevani yksin, vaikka olisinkin. 


Tietenkin kolmen lapsen äitinä ja monen homman tekijänä, vauhtia ja elämää on riittänyt, mutta nyt kun talo alkaa hiljentyä, on sekin hyvää aikaa.

Vanhimman pojan kummitäti sanoi aina,  lasten ollessa vaativimmillaan, kun uuvahdin ja epäilin, loppuuko  meno ja touhu koskaan, että "ans kattoo, aikansa kutakin." Saimi-mummomme taas muistutteli usein "Nauti nyt, ne ei ole kauaa pieniä, - aika menee niin nopeaan".

                                                                                                                  Niinpä ja eipä.

        Onni on oma paikka, oli se sitten
                                                                       mikä ja millainen, 
                                                        oikea tai näkymätön, 
                                                                                                 tila tai hetki,
                                                                      missä tahansa 
                                                                                          tai jossakin.