Muuttoa pitkään miettineenä, sain sen lopulta tehtyä.
Virtuaalinen muutto sujui kyllä helpommin kuin oikea muutto.
Toki tässäkin muutossa on ollut oma päänsisäinen vaivansa.
Kamalasti on mietityttänyt, mitenhän sitä näitä maalauspuuhia jatkaisi.
Taidetta ja toimintaa blogi ja fb -sivu muutti Taidettaja -nimen alle.
Ei tämä maalaustilani sekasotku ainakaan helpota selkeyttämistä.
Katselin osaa vanhoista töistä myös sillä silmällä...
Ja muistelin mihin kohtaan elämässä olin ne maalannut.
Nämä hyllyllä lepäävät syntyivät suuren surun jälkeen.
Äidin kuolema kymmenisen vuotta sitten.
Lila väri kulkee verenperintönä äidiltä tyttärelle - ja tyttären lapsille.
Hyllyllä takimmaisessaa taulussa on hahmo ja teksti "Tervetuloa".
Olen pitkään maalannut lähinnä lapsille. Ja positiivisessa, iloisessa ja voimauttavassa valossa.
Se kaikki on ollut ihan oikea toimintani tavoite ja mieleni arvo.
Kokemus, osallisuus, ekologisuus ja ilo ovat kaiken toimintani ja ajatteluni arvot.
Muuttaminen toi mukanaan muutoksen halun.
Kokeilin vieläkö löytyisi värin sointu ja energia muutenkin kuin lasten aiheisissa eläin- tai puutauluissa.
Tykkään hopeasta. Myös koruina (miehelle muistuke:)).
Jatkoin yhtä vanhaa tauluani, joka on ollut hiukan orpo.
Minulla oli ohuen ohutta hopealehdykettä - mikä lie sen oikea nimitys?
Kyllä sai lilat uutta syvyyttä ja rohkeutta hopeahippujen alla.
Lapsia ohjatessa kerron, miten pensseli saattaa itkeä ja miten värit osaavat soida.
Tiedättekö?
Mielestäni tässä värit todellakin soivat.
Ja se soiminen syntyy minulle sen kautta, että... ensinnäkin maalikerroksia pitää olla paljon.
Ja toiseksi niille maaleille pitää luovuttaa itsensä.
Ne himskatin purkit kertovat kyllä, mitä juuri sinun tulee käyttää.
Kannattaa uskoa tähän.
Minä ainakin uskon.
Tekniikka taas on vapaa. Käytän maalatessa molempia käsiä, usein myös suussa jokin lasta menossa tai tulossa käsien kautta käyttöön...
Monta vuotta sitten maalauskurssilla ollessani maalariystävä vieressä oli miettinyt, että mikä ihmeen rapsuttaja ja kankaalla hankaaja siihen viereen tuli häiritsemään rauhallista maalaamista.
Hopeahippuset leikkivät valon kanssa.
Valo antaa rohkeutta ja energiaa.
Taululle.
Ja minulle.
Tämmöinen siitä sitten syntyi.
Vanha taulu uudessa loistossa.
Näköjään ne värit soivat ympäri kotia.
Ihan hyvin sointuu myös mäcciin :))
Vähän on kyllä tämmöinen fiilis :
Tyhjä ja valkoinen.
Lapsen huonetta uudistaessa sudin lopun SEINÄN POHJAMAALIN siniseen Ikean cd -hyllykköön. Ihan hyvä siitä tuli.
Ilmoittaisinkohan Tikkurilalle,
että toimii se seinän pohjamaali liukaspintaisissa huonekaluissakin?
Ei vaan kannata aloittaa pölyjen pyyhkimisharrastusta vieläkään,
sillä tämän kalusteen maalit saattavat lähteä rätin mukana ja paljastaa kaiken vanhan.
Eli hommat jatkukoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti