sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Pikku hiljaa suostun syksyyn

                                    
                                    Upea upea liila!

 
 Kesälomani ei ole ihan tänne syyskuulle asti kestänyt, mutta taulujen maalauspuuhat ovat saaneet odotella muiden akuutimpien kesätouhujen alla.Kesämuistojen ja näiden kesäkuvien myötä alan pikku hiljaa suostua syksyyn ja aloitella myös jälleen tauluprojekteja. 

Suosikkiuimalelut käden ulottuvilla...



Pihakiveytyspuuhia, josta suoriuduttiin kesäkuumalla omin voimin.    
    




Oivaa ei aina pihatyöt kiinnostanut.

Tomaattiviljelmät, ja lupaan, etten enää tomaatteja kasvattele.


 
Kukkien hienoa keltakultaa, väri niin hehkuva ja käytettävä...

Olisinpa tehnyt hiukan isomman suihkulähdekuopan, olisin ehkä kesän aikana tänne pulahtanut. 

Lisää istutuslaatikoita...
 

Mikä ihmeeni hana köynnös?
Kivireunuksia...
                                          

Orvokit jaksavat kukkia, kun niitä muistaa nyppiä ja hiukan kastellakin.
Ja lisää kivitöitä.
                                

Mansikkasatoa, jota poimimme suoraan mansikkamailta, mukana kermavaahtopursotinpurkki...


Mikä harmaan hohde ja kuullotus.


Marjojen vitamiinit mehuiksi. Ja mikä väri!
Turkoosi seinämaalaus ei enää miellyttänyt silmää saunan pukeutumishuoneessa... Joten ei auttanut kuin tehdä pieni muutostyö... Nyt siellä hehkuu B. Kaipiaisen Kiurujen yö, jota jo 70 -luvulla sain lapsuuden kodin olohuoneessa ihailla.
            

Onkohan tarpeeksi liilaa ja tarpeeksi tuikkuja?

Upea pionin pinkki.

Jasmike on suorittanut tehtävänsä ; enempää ei  yksi pensas voi kukkia.

Kesän taukotila.

Maalaustila odottaa...
Kankaat uusiin ideoihin odottavat...
ja ne maalit!



TarINa - Toiveiden taulu