Vuonna 2011...

Taidetalo Pikku-Aurorassa Espoossa INto -taidetyöpajat erityislapsille maaliskuussa 2011. 

Ryhmässä oli osallisina myös vanhempia ja sisaruksia. 

Mikäs sen mukavampaa, kuin kokea yhdessä taiteilun maailmaa ja jakaa kokemuksia, 

luoda yhteisiä muistoja?

Taiteilun ohella käytimme INto -ryhmässä kuvia ja tukiviittomia toiminnan tukena. 

Millainen olikaan sinisen värin viittoma - ja mikä kuva väriä vastaakaan...

Maalausmateriaaleina käytin myrkyttömiä, itse tehtyjä maaleja. 

Taiteilu oli kokonaisvaltaista - materiaaleina myös tunnusteltavia karkeita suurimoita, suolaa, rakeita. 

Tai pehmeää lankaa, silkkipaperia, kangasta. 

Miten  materiaalit käyttäytyvätkään maaleissa, miten ne liimautuvat ja liikkuvat? 

Miltä ne tuntuvat sormissa - tai varpaissa? 

Tykkääkö äitikin tästä? Tai sisko tai isä?

Pensselit - jos niitä käytettiin - olivat isoja. 

Ryhmässä ei arkailtu eikä tehty pikkutarkkoja juttuja. 

Vauhtia ja menoa - iloa ja meininkiä!

Ja kokonaisvaltaisesti :)

Syyskuussa 2011 samassa Taidetalo Pikku -Aurorassa pidin erityisluokille MINÄ -työpajan.

Miltä minä näytän? Entä kaveri tai ope?

Kuvat toiminnan tukena : "Minulla on siniset silmät ja mustat hiukset..."

Peili ja lasten omat kommunikointikansiot olivat tärkeät apuvälineet.

Aluksi teimme harjoitelmana oman kuvan hahmoja, liimaten pään muotoon silmät, hiuksia, suun.

Harjoitelman jälkeen otimme käyttöön isot maalauspohjat ja akryylimaalit.

Iloiset, ihanat räiskyvät persoonat - iloiset, ihanat räiskyvät maalaukset - omat kuvat.

Luokkakuva.

Loppuvuodesta 2011 sain sydäntä lämmittävän tunnustuksen : InnoOmnian Toisinnäkijän palkinnon.

Aloitin myös Kolmas Tie -hankkeessa ansiotyöni ohessa yrittäjyyskoulutuksen syksyn 2011 aikana.

Taidetoiminta lasten parissa ja maalaus ansiotyön ohessa tuo myös ohjaajalle ikiaikaisia muistoja.

Onni on oma paikka.

Muuttokriisi vai muutoskriisi?

Muuttoa pitkään miettineenä, sain sen lopulta tehtyä. 

Virtuaalinen muutto sujui kyllä helpommin kuin oikea muutto. 

Toki tässäkin muutossa on ollut oma päänsisäinen vaivansa. 

Kamalasti on mietityttänyt, mitenhän sitä näitä maalauspuuhia jatkaisi. 

Taidetta ja toimintaa blogi ja fb -sivu muutti Taidettaja -nimen alle. 

Ei tämä maalaustilani sekasotku ainakaan helpota selkeyttämistä.

Katselin osaa vanhoista töistä myös sillä silmällä...

Ja muistelin mihin kohtaan elämässä olin ne maalannut. 

Nämä hyllyllä lepäävät syntyivät suuren surun jälkeen. 

Äidin kuolema kymmenisen vuotta sitten. 

Lila väri kulkee verenperintönä äidiltä tyttärelle - ja tyttären lapsille. 

Hyllyllä takimmaisessaa taulussa on hahmo ja teksti "Tervetuloa".

Olen pitkään maalannut lähinnä lapsille. Ja positiivisessa, iloisessa ja voimauttavassa valossa. 

Se kaikki on ollut ihan oikea  toimintani tavoite ja mieleni arvo. 

Kokemus, osallisuus, ekologisuus ja ilo ovat kaiken toimintani ja ajatteluni arvot.

Muuttaminen toi mukanaan muutoksen halun.

Kokeilin vieläkö löytyisi värin sointu ja energia muutenkin kuin lasten aiheisissa eläin- tai puutauluissa.

Tykkään hopeasta. Myös koruina (miehelle muistuke:)).

Jatkoin yhtä vanhaa tauluani, joka on ollut hiukan orpo.

Minulla oli ohuen ohutta hopealehdykettä  - mikä lie sen oikea nimitys?

Kyllä sai lilat uutta syvyyttä ja rohkeutta hopeahippujen alla.

Lapsia ohjatessa kerron, miten pensseli saattaa itkeä ja miten värit osaavat soida.

Tiedättekö? 

Mielestäni tässä värit todellakin soivat.

Ja se soiminen syntyy minulle sen kautta, että... ensinnäkin maalikerroksia pitää olla paljon. 

Ja toiseksi  niille maaleille pitää luovuttaa itsensä.

Ne himskatin purkit kertovat kyllä, mitä juuri sinun tulee käyttää. 

Kannattaa uskoa tähän. 

Minä ainakin uskon.

Tekniikka taas on vapaa. Käytän maalatessa molempia käsiä, usein myös suussa jokin lasta menossa tai tulossa käsien kautta käyttöön... 

Monta vuotta sitten maalauskurssilla ollessani maalariystävä vieressä oli miettinyt, että mikä ihmeen rapsuttaja ja kankaalla hankaaja siihen viereen tuli häiritsemään rauhallista maalaamista.

Hopeahippuset leikkivät valon kanssa.

Valo antaa rohkeutta ja energiaa.

Taululle.

Ja minulle.

Tämmöinen siitä sitten syntyi.

Vanha taulu uudessa loistossa.

Näköjään ne värit soivat ympäri kotia.

Ihan hyvin sointuu myös mäcciin :))

Vähän on kyllä tämmöinen fiilis :

Tyhjä ja valkoinen.

Lapsen huonetta uudistaessa sudin lopun SEINÄN POHJAMAALIN siniseen Ikean cd -hyllykköön. Ihan hyvä siitä tuli. 

Ilmoittaisinkohan Tikkurilalle, 

että toimii se seinän pohjamaali liukaspintaisissa huonekaluissakin?

Ei vaan kannata aloittaa pölyjen pyyhkimisharrastusta vieläkään,

 sillä tämän kalusteen maalit saattavat lähteä rätin mukana ja paljastaa kaiken vanhan.

Eli hommat jatkukoon.

Keltainen keitto sen sai aikaan

Maalauspuuhat ovat olleet mielessä jo pidemmän aikaa. 

Siis vain  mielessä. 

Olen viime aikoina helpottanut eroahdistustani kotoa pois muuttaneista lapsista remppaamalla heidän huoneitaan uusiin elämiin, samalla kelannut pikana elämää ja kaikenmaailman vaiheita, joita mahtui niihin vuosiin, kun saatiin  pitää lapset kotona kasvamassa.

On se merkillistä, että juuri kun olisi edessä seesteiset vuodet lastensa kanssa ja juuri kun siihen tottui, että ruokaa saa kaupasta kantaa kassi kaupalla ja kymmenen litran kattila lihasoppaa riittää pari päivää, niin sitten se kaikki on jo ohi. Lapset on valmiita omiin elämiin.

Nuorimmainen saa nauttia (/ kestää?) ainokaisena elämästä talossa, joka suunniteltiin kolmelle lapselle.

Taidan pikku hiljaa kohdentaa päässäni hioutuneet kollaasitaulut kankaille.

Lieköhän värikartaani tullut uusi vahva väri - keltainen.

Tein tänään ystävän ohjeen mukaan keittoa, johon tuli bataattia, lanttua, porkkanaa, sipulia, kookoskermaa, kanasuikaleita, currytahnaa, inkivääriä ja yrttejä. 

Väri ja tuoksu oli huumaava.

Mutta mitä keittokeltainen saikaan aikaan... 

Keittiön verhot piti vaihtaa,  joulu sai vihdoinkin väistyä pyykkikoppaan. 

Ja siis eihän ne jouluverhot sopineet keiton kanssa samaan huoneeseen...

Muistin ostaneeni talvella alennusmyynnistä keltaisen maton, 

joka odotti innoissaan varastossa, että pääsisi hehkumaan toden teolla.

No, tietty liinakin piti vaihtaa...

Ja kaivaa liinavaatekaapista vanha kirpparilöytö, joka oli lähes tulkoon unohtunut...

Appelsiinitkin alkoivat hehkua uudella tapaa, kun saivat kaverivärit keittiöön.

Saas nähdä, meneekö aamulla kaikki vaihtoon?

Seuraavalla kerralla pitänee miettiä tarkkaan, minkä väristä keittoa keittää.

InnoOmnian KolmasTie

Aloitin viime syksynä työn  ohessa InnoOmnian Kolmas tie -hankkeessa 

yrittäjyyskoulutuksen täällä Espoossa. 

Minulla on ollut Y-tunnus jo vuosia, muttei kuitenkaan varsinaista toiminimeä, koulutuksessa ollaan ryhmässä saatu paljon asiantuntijatietoa ja erilaisia yrittäjyysnäkökulmia. 

Tykkään havahtua ja oppia uutta. 

Täysipäiseksi tai edes täysipäiväseksi yrittäjäksi en ole ryhtymässä, 

mutta on hyvä saada innostusta ja  vertaistukea muulta ryhmältä. 

Omiin juttuihin sokeutuu helposti. Sokeutuu tai yhtälailla ei näe  omien töidensä arvoa. 

On hienoa saada monenlaista palautetta.

http://www.omnia.fi/Resource.phx/osio/osio-innoomnia/index.htx

InnoOmnian Kolmastieläisillä on työtila ja vitriinit tilojen alakerrassa. InnoOmniaan kannattaa mennä tutustumaan ; upea paikka.

Kortteja tauluista, jotka ovat lähteneet maailmalle.

Lisätietoja Kolmas tie -hankkeesta:

http://www.espoonuusyrityskeskus.fi/fileadmin/templates/tiedostot/kolmas_tie.pdf

Kaikenlaista!

Yhteydenotot mieluiten sähköpostitse tianina@tianina.fi
tai puhelin 0440 556918 (jättämällä viestin tai yhteystietosi, soitan takaisin jos en juuri silloin voi vastata).

Aattelin että...

tänä vuonna voisi...

• Rakastaa lähimmäisiä niin kuin itseä.

   

     ... Tai rakastaa itseä samoin kuin mitä toivoo lähimmilleen?

          Tässä meidän muruset näyttää mallia. 

• Sinnikkäästi toteuttaa haaveita. 

Edelleen olen sitä mieltä, että sinnikkyys toteuttaa haaveet. 

Ei haaveet vaan itsestään toteudu. 

Haaveet ja toiveet vaan pitää ensin tunnistaa ja sitten suunnata hommiaan ja elämistään siihen suuntaan. 

Niin se menee. 

Minun mielestäni. 

• Uskoa hyvyyteen. Ja onnellisiin loppuihin.

Kyllä jokaisesta päivästä jotakin hyvää löytyy... 

vaikkapa rikkaruohoissa kasvava ilonpilkahdus. 

Tai  vaikkapa maukas lounas  - jos sen muistaa syödä.

• Olla onnellinen kaikesta siitä, mitä nyt on.

Onni on oma paikka. Oma tila. Omat puuhat. Yksin tai yhdessä. 

• Muistaa nauttia elämästä. Juhlahetket on elämän sokeri.

  

• Tasapainoa tälle vuodelle.

• Tehdä tilaa luovuudelle. Kaikenlaiselle luovuudelle.

 Sillä tasapaino tuo hyvän olon. Ja kun perusjutut on kunnossa -

onnellisuus on asennekysymys.