maanantai 25. huhtikuuta 2016

Taiteen kokemista Kummalassa


Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy, maailma mullistuu. 
Mihin se aika vierähti, että mummoksi olin jo tullut?
Lapsenlapsen kanssa asiat seisahtuvat ;  kun Pienokainen saapuu Kummalaan, - silloin ollaan vaan me, isovanhemmat ja Pienokainen. 

Olen parikymmentä vuotta työskennellyt päätoimisesti varhaiskasvatuksen ja erityiskasvatuksen parissa, sivutoimisesti taas  maalannut tauluja lapsille ja toiminut taidekasvattaja. Tauluissani on sellainen erikoinen piirre, että niihin saa myös koskea ; tuntoaistihan on yksi todella merkittävä aisti lapsen kokonaiskehityksen kannalta.

Nyt, kun Pikkuinen tuli taloon, on ollut hienoa saada seurata alusta asti, miten kokeminen, näkeminen, tekeminen ja kaiken sen toistaminen on jättänyt jälkensä Pieneen.

Vauvat erottavat voimakkaita värejä ja tykkäävät kontrasteista. He tykkäävät myös katsella esimerkiksi kasvoja, - silmiä ja suuta. Omista tauluistani valikoitui Pikkuiselle oma suosikki - hän selkeästi katseli mielellään kirahvia, jo siitä hetkestä, kun päätään ensi hetkiä kannatteli.
Seuraavassa kuvasarjassa tämä kehitys tulee näkyväksi.






 Viimeisenä kuva, joka on pienokaisen omasta huoneesta, siellä niitä mummon tekemiä tauluja on ja niihin - saa myös koskea.

Teen tauluja myös tilauksesta.

2 kommenttia:

Matu / 10 plussan äiti kirjoitti...

Ihanat!

Tarja Siik kirjoitti...

Tämän ilon soisi jokaiselle lapselle !


TarINa - Toiveiden taulu