keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Toiveiden puut - täyttä taikaa!

Toiveiden puu TM

Tunnusteltavien satumaisten JupINa tarinataulujeni täydennykseksi olen luonut Toiveiden puut, jotka nimensä mukaisesti ovat täynnä - täyttä taikaa!

Taulut ovat interaktiivisia ja  rakentuvat yhteistominnallisesti  omistajansa näköisiksi. 

Minä luon alkutaikuudet : värit, kimallukset, mielenmaisemat ja hippuset. Omistajansa voi sitten jatkaa taulua ripustelemalla pyykkipoikiin toivetaan, haaveitaan, unelmiaan. 
Joskus ne vaihtuvat  tai muuttavat suuntaa, mutta usein myös toteutuvat.

Toiveiden taulut ovat taikatauluja!



Näissä kuvissa olevat Toiveiden taulut ovat esillä Espoon keskuksen kauppakeskus Entressen uudessa kirjastossa. Kaksi ylintä odottavat uutta kotiaan, alin tauluista on varattu.

Teen mielelläni tilauksesta Toiveiden tauluja mielenmaisemasi näköisellä puulla, lempiväreillä ja fiiliksillä. Uskon onnistuvani taulun kautta täyttämään jonkin toiveesi!

Ota yhteyttä tianina(at)tianina.fi

torstai 14. lokakuuta 2010

Ilahtumisia!

Kyllä jokaisesta päivästä löytyy ainakin yksi hyvä asia!
Eikö olekin jokin vanha sanonta "ei nin huonoa ettei olisi vähän hyvääkin..."  - vai toisinko päin se meni? Saimi -mummo jotakin sellaista aina lausahteli...

Yhdesä vaiheessa elämää päätin alkaa etsimällä etsiä joka ikisestä päivästä sen hyvän hetken ja päivän annin - vähän niin kuin tiliotteen saldon  ; ja kuinka ollakaan, illalla viimeistään hampaita pestessä niitä päivän iloja alkoi pompsahdella.

Tästä aasinsilta menneeseen - äitini lauleskeli aika paljon - vispipuuroa tehdessä, ommellessa, korvapuusteja leipoessa, varmaan imuroidessakin, jos sen olisi vaan kuullut. Ystäväni Päivi kysyi kerran äidiltäni, miten hän oikein aina jaksaa olla iloinen vaikka olikin saanut elämäänsä aika raskaita taakkoja, - äiti  sanoi, että laulaminen helpottaa, laulaessa ei voi yhtä aikaa murehtia ja miettiä. Kaikenlaisia lauluja olenkin kotona kuullut,  - ei niin kovin korkealentoista tai laadukasta,  - mutta niin tärkeitä!  Jos ei isä laulanut suomalaisia Einö Gröönejään niin sitten äiti : Pii Pii pikkuista lintua ja ah! virsiä ... Virsiä veisasi Saimi-mummokin.

Toinen asia, joka tulee Siilitaulusta mieleen on se, miten äiti opetti, ettei kannata kamalasti miettä haluaako jonkin asian tehdä (niitä tyypillisiä kotiaskareita vaikka), koska ei niitä koskaan halua tehdä, ne vaan pitää tehdä ja sillä selvä. Harvinaisen selkeä ohje, jota toteutan aina silloin, kun lysähdän keittiön pöydän ääressä kasaan ja huokaan ettei mikään huvita.

Siilitaulussa on käytetty serkkujeni vanhoja 70-luvun vauvalakanoita (ette saa takaisin), äidin sohvakangasta (josta pian ompelen myös tilkkuverhot...) ja massoja, akryylimaalia ja  ihanaa kultakrumeluuria.

Taulu ei ole myynnissä, vaan muistuttelee  arkiviisaudellaan kotimme vessassa! Toki tilauksesta ja vaikkapa omilla kankaillasi teen vastaavanlaisen taulun...


tiistai 12. lokakuuta 2010

Juhlahetki - elämän suola

Juhlahetki - elämän suola

Viikonloppuna vietettiin syntymäpäivää saman pöydän  ääressä koko perhe. On hienoa muistella menneitä, nauraa yhdessä ja samalla katsella ja ihastella lapsia, joista on kasvanut jo ihan itsensä näköisiä nuoria aikuisia ja murkkuja. Sanotaan, että elämässä arki ja arjen sietäminen on tärkeintä,  niin no - on kyllä, mutta minä puolestani olen sitä mieltä, että erilaisten juhlahetkien, - hyvien kohtaamisten ja tilojen - vuoksi sitä arkea vasta jaksaakin elää ja sietää. On mitä muistella.

Mielestäni elämän suola ON juhlahetket ja yhtälailla ....

                                 Taulut vuodelta 2007 ja ovat uusissa kodeissaan.










TarINa - Toiveiden taulu