Ja Joulu tulee vähemmälläkin puurtamisella!
(Sanoo sellainen, joka siihen ei itse kykene...)
Itse kyllä tykkään saada jouluhärdelin aikaiseksi... Siihen kuuluvat ne samat jokavuotuiset leipomis-pöytäliinojen ja verhojen vaihto -, seimiasetelmat, joulupukit ja kynttiläkuviot, jotka minulle osittain sen joulufiiliksen lopulta myös tekevät.
Lisäksi kaksi "perinnettä", mitkä kulkevat Kummitätini ja minun välillä ovat, että jokaisena vuonna, johonkin aikaan, silloin kun pipareita meillä satutaan leipomaan, soitan Kummitädilleni ja kysyn sen optimaalisen oikean "piparinkoristelusokeritaikinamassanreseptin", ja sitähän ei voi kirjoittaa ylös ja mitäänhän en muista, joten sen tietää vain Kummitätini, joka aina jo tietää odottaa soittoani.
Toinen soitto, jonka tietenkin tekisin Äidilleni, jos vain voisin, on Jouluaattoyönä.
Yleensä yhden kahden aikaan, glögilasi kädessä, Joulukattaus aamua varten tehtynä, lapset nukkumassa, mies kinkun paistossa, Jouluradiota kuunnellen, kysymme Kummitädin kanssa toisiltamme - Onko jo valmista? Onko kultaliina pöydässä, veskunasoppa (=luumukiisseli) tehtynä?
Kyllä vaan on
ja siinä se
Joulu yleensä tulla tupsahtaa.
Kyllä vaan on
ja siinä se
Joulu yleensä tulla tupsahtaa.
Ihan vielä en ala Joulupukkia odottamaan, mutta aika pian kuitenkin.