Pitkästä aikaa - koottu näyttely usean vuoden maalauksista. 

Väriä sekä lapsille että aikuisille. 

Olen harrastanut maalaamista 40 vuotta, hui kauhistus, mihin vuodet ovat vierineet - tai kerrostuneet?

Maalauksistani on luettavissa elämän monia eri vaiheita.

Vaiheet ovat vuosien aikana saaneet aikaiseksi sen, mitä mieluiten maalaan 

- satumaisia tauluja, 

joissa värit saavat hehkua ja täydentää toisiaan. 

Tauluja lapsille, joita he sitten aikuisena mielessään mukana kantavat. Näitä satumaisia tauluja olen maalannut 10 vuoden ajan ja aika monessa lastenhuoneessa tai päiväkodissa niitä jo onkin.

Tervetuloa näyttelyyn kauppakeskus Entressen kirjastoon, Espoon keskukseen.

Kokonaisvaltaisesti

Kulutushyödyke?

Minusta tauluihin voisi vallan mainiosti koskea. 

Tämä kuvasarja Pienokaisesta kertoo loistavasti kokonaisvaltaisen kokemisen ; koskemisen, haistelun, ihmettelyn merkityksestä. 

Kuvasin salaa, miten  lapsenlapsi ihmetteli jälleen jo hänelle tutuksi käynyttä kirahvi -taulua.         Hän koski kädellä, jalalla, kaksin käsin taputellen, molemmin jalkapohjin, istahti päälle ja       ihmetteli seisten.

Tämä kuvasarja muistuttaa minua taidekasvattajana - miten tärkeää on ottaa kaikki aistit käyttöön. Miten tärkeää on, että saa kokeilla, ihmetellä ja tunnustella. 

Miten tärkeää on, että tähän kaikkeen kannustetaan.

Taiteen kokemista Kummalassa

Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy, maailma mullistuu. 

Mihin se aika vierähti, että mummoksi olin jo tullut?

Lapsenlapsen kanssa asiat seisahtuvat ;  kun Pienokainen saapuu Kummalaan, - silloin ollaan vaan me, isovanhemmat ja Pienokainen. 

Olen parikymmentä vuotta työskennellyt päätoimisesti varhaiskasvatuksen ja erityiskasvatuksen parissa, sivutoimisesti taas  maalannut tauluja lapsille ja toiminut taidekasvattaja. Tauluissani on sellainen erikoinen piirre, että niihin saa myös koskea ; tuntoaistihan on yksi todella merkittävä aisti lapsen kokonaiskehityksen kannalta.

Nyt, kun Pikkuinen tuli taloon, on ollut hienoa saada seurata alusta asti, miten kokeminen, näkeminen, tekeminen ja kaiken sen toistaminen on jättänyt jälkensä Pieneen.

Vauvat erottavat voimakkaita värejä ja tykkäävät kontrasteista. He tykkäävät myös katsella esimerkiksi kasvoja, - silmiä ja suuta. Omista tauluistani valikoitui Pikkuiselle oma suosikki - hän selkeästi katseli mielellään kirahvia, jo siitä hetkestä, kun päätään ensi hetkiä kannatteli.

Seuraavassa kuvasarjassa tämä kehitys tulee näkyväksi.

 Viimeisenä kuva, joka on pienokaisen omasta huoneesta, siellä niitä mummon tekemiä tauluja on ja niihin - saa myös koskea.

Teen tauluja myös tilauksesta.

Katson, kokeilen, ihmettelen. Toistan ja opin.

Lapsenlapsi, niin ihmeellinen ja rakas. Vanhempiensa ja kahden suvun ylpeyden aihe.

Muutamia vuosia sitten pidin lapsille näyttelyitä, joissa tauluihin sai koskea. Näyttelyt olivat suosittuja ; vieraskirjassa on monen sadan ihmisen terveisiä ja huomioita. Näyttelyn ovella kuuli usein "älä koske" - olikin sitten iloinen yllätys kun oikeasti sai kokea ja koskea, tunnustella ja aistia.

Ihminen on kokonaisuus, oppimista tapahtuu monen aistin kautta. Tai sitten, jos jokin aisteista on vaillinaisempi, korvaa toinen toistaan tehokkaammin. 

Pikkuinen lapsenlapsi - silmät syttyy väreistä - aivan selvästi. Hän rakastaa tuota ensimmäisen kuvan joulupalloa. - Ei mene suuhun ei, vaan pikkuiset sormet pyörittelevät ja silmät ihailevat, välillä kurkistus Kumma -mummoon ; mikä ihana tämä onkaan?

Tauluja Kummalassa riittää.

Pieni käsi ojentautuu ja tunnustelee, katsoo ja ihmettelee. 

"Se on karhu, siinä possu, oi siellä on kukka."

 Pieni tassu kokeilee ja kokeilee, tutkii ja ihmettelee.

Välillä värejä sormissa.