Kymmenen vuotta sitten...

Joissakin blogeissa (esim. http://ruusutapetilla.blogspot.com) kiertää muisteluita ja mietteitä sitä, mitä elämä on ollut kymmenen vuotta sitten. Koiran kanssa kirpeässä pakkasessa kävellessä jäin itse miettimään, mitä se elämä sitten mahtoikaan olla omalla kohdallani kymmenisen vuotta sitten tai mitä kaikkea on ehtinyt kymmenen voden aikana tapahtua. 

Todella, todella paljon on tapahtunut ; iloja, suruja, menetyksiä, selviytymistä, muuttamisia, rakentamista ja rakentumista. Muutosta ja sopeutumista. Kasvamista ; perheen kasvamista ja omaa kasvamista. Elämä on tuonut tullessaan todella paljon, mutta on ajan aikana vienytkin. 

Blogissani esittelen kuitenkin vain käsieni tuotoksia, joten sillä linjalla jatkan nytkin. 

Olipas virkistävää kelata  pikakelauksella kuvin, mitä ihmettä olen puuhaillut päivätyöni, perheen, opiskelujen ja raksahommien ohessa... huh huijaa, kaikenmaailman värkkäyksiä, ja tästä puuttuu ompelut ja seinien maalaamiset ja tapetoinnit, kutomiset ja virkkaamiset.

 Nämä tuotteet ovat syntyneet joko kymmenen vuotta sitten tai joitakin sen aikana, joka tapauksessa ennen tätä nykyisennäköistä Tarinataulu - elämää.

"Heijastuksia", öljyvärimaalaus.

"Yksin, mutta turvassa" Näköjään tuo tekstien liittäminen kuvaan ollut tapana jo aika kauan...

"Salaperäinen", akryylimaalauksia.

"Sukupuu" -oman perheen.

"Tänä keväänä siivoan mielen komeroita ja siivoan pois kaiken, mikä on aurinkoni tiellä."

"Pyrkii pinnalle 1."

Lasten tassun kuvia kymmenen vuoden takaa, muistaakseni taikataikinaan tehty, maalattu ja lakattu, kirppiskehys osui silloin kohdalle, ja siihen ne ovat jääneet, vaikkei nyt ihan silmää miellytäkään värit...

Kuvakollaaseja oman perheen elämästä, taulun yläosassa ihan itse virkkaamani (!) pitsi, jossa lukee kihlajaispäivämme 19.2.-84 ja nimet. Pitsistä PITI tulla lakanan pitsi, mutta taisipa jäädä hiukka lyhyeksi...Nämä lapset ovakin jo aikuisia lähes kaikki :)

Yhteen aikaan tykkäsin tekstata kaikenlaisia muistilauseita...

tämä on yksi parhaista lauseista...

ja tämä!

Sitten oli aikaa, kun rakentelin Ikean katselukaappeihin nalleille erilaisa elämiä ja sisustuksia...

Tanskan rannikon muistoja laatikossa...

Saudi-Arabian elämänvaiheesta muistona KIVIÄ!

Äidilleni tehty, mutta kotiutunut takaisin minulle.

Tämän taisin tehdä omien 35 -vuotis synttäreiden aikaan (10 vuotta sitten...), NalleRouvan taustalla runo, jonka sain lahjaksi ystäväni runoilija mieheltä. Tallessa on!

Jahas, ja jossakin vaiheessa Ikean peilit saivat uudenlaisia reunoja. Tässä nykyisinkin käyttämäni teksti.

Tässä taas tauluksi tehty - oma vihkivalamme vuodelta 1996.

Olipas kiva katsastaa mitä kaikkea on tullut tehtyä tällä saralla! Olisipa aikaa tehdä tämä matka rauhassa ja vaikka samalla koota kuvakirjaksi.

Toiminnallinen näyttely lapsille Galleria Espoonsillassa....

Eläinten Valtakunta -muistoja vuodelta 2008. 

Toiminnallista näyttelyäni tuki Espoon kaupungin kulttuuritoimi.

Näyttelyssä kävi satoja lapsivieraita lähialueiden päiväkodeista ja kouluista, 

perheitä ja erityisryhmiä unohtamatta.

Eläinten Valtakunnan taikajuomat lapsille...

Seinällä tauluista poimittuja eläimiä palapelimäisessä leikissä...

Eläinten Valtakunnan taulut olivat jo siis vuonna 2008 tunnusteltavia, - lapset - ja aikuiset-  saivat kokea väriloiston ja seikkailevat eläinhahmot kokonaisvaltaisesti, myös sormin tunnustellen. 

Tauluissani yhtenä osana oli myös pistekirjoitus, joka toi uudenlaisen ulottuvuuden 

taulujen näkemiseen, kokemiseen ja lukemiseen.

Pistekirjoituslaitteita lainassa Näköpiste Polar-Printiltä.

 Pistekirjoituslaitteilla teimme lapsille erilaisia tekstejä kotiin viemisinä - kuka oli Super-Mies, kuka Batman taikka ihan oikea Prinsessa. 

Mielenkiintoinen kokemus sekä lapsille että aikuisille - kuinka pisteissä mahtaakaan lukea sama teksti kuin tauluissa?

Sivuprofiilista näkee taulun kolmiulotteisuuden, lisäksi esimerkiksi tiikerin alla olevat tyynyt ovat erituntuisia.

Näyttelytilaan oli levitelty myös keppinukkeja lasten erilaisiin luoviin leikkeihin. Keppinukeissa oli samat eläinhahmot kuin  tauluissani.

Täältä tullaan elämä!

Olet aarre!

Elämä on!

 Elämä on! -taulun yläkantissa on tässä kuvassa nähtävissä pistekirjoitus.

Joskus pitää vähän levähtää!

 Pupu, joka köllöttelee jäisen lumen päällä, oli tauluista lasten sormille mielenkiintoisin,  - niin mielenkiintoinen, että pupu pääsikin korjattavaksi seuraavan näyttelyn jälkeen. 

Vaalea pehmeä möykky alareunassa - mistä ihmeestä se on tehty???? Arvaatko?

Yleisnäkymä Galleria Espoonsillasta.

Puroilua....

Automatkalla ja kuopuksen pelien välissä virkkasin. 

Maalarin uudet ladut suuntautuvat edelleen muualle ; ilmeisesti voimaa ja energiaa tauluihin keräten.

Huomasin tarvitsevani liilojen tai mustien vaatteideni seuraksi jotakin ... muuta väriä. 

Tarvitsin muutenkin tällaista kapeaa, pitkää kaulahuivia, jonka voi aamulla kietaista kaulaan ja siinä se sitten voi olla iltaan asti, - eli ei kovin paksua.

Kahden kerän saldo on tässä, kaipaa vielä yhden kerän ja reunaan koristeelinen virkkausreuna - mikä lie sana sille oikeasti onkaan - mutta se koriste liilana.

Niin ja siis lanka on Novitan Puro ja värinä (?) kukkaniitty. 

Puron etiketissä lukee: "Antakaa neuleenne virrata kuin puro, sallikaa sille yllätyksellisyys - älkääkä pyrkikö sitä kahlitsemaan - niin kuin virtaava vesi on jokainen puro erilainen - alati muuntuva, 

hengittäkää, irroittakaa - vapauttakaa puro."

Heh, näin tapahtuu ainakin minun neuleilleni ja virkkauksilleni, 

koska en juuri ohjeita katsele  ja siksi en  esimerkiksi osaa kutoa kantapäätä...

Tekstisommittelulle...

kätevä ohjelma tehdä teksteille sommittelua, äh! lisää juuttumista koneelle! Ohjelman löysin http://loistovinkki.fi/page/idea


http://www.wordle.net/

Kokeilin nopeasti  ohjelmaa oman perheen ja asumishistorian koonnilla. En tiedä, kuinka pitkän tekstin ohjelma ottaa vastaan, mutta mietin vaan, miten hauskalta näyttäisi ihan pidempikin hirtoriallinen katsaus omasta perhehistoriasta, vuosiluvut, muutot ja muutokste, lapset.... 

Maalari uusilla laduilla - ompelutaitoja...

Päivätyössäni tarvitsen aika ajoin mahdollisuutta säilyttää kyniä, papereita ja kommunikointikuvia sopivasti käden ulottuvilla. Monenlaiset viritykset ovat usein olleet epäkäytännöllisiä tai ei niin toimivia - tilanne lapsiryhmän tai lapsen kanssa on jo ohi, kun kuvat ovat löytyneet... Joten ei kun tekemään toimivaa työasua...

Materiaaleja kaivelin kirppismyyntiä odottelevista säkeistämme. Miksi ihmeessä olinkaan aikeissa luopua sieluni väreistä - liilaa löytyi monestakin vaatteesta... Käyttöön otin kertaalleen itse värjäämäni vatteet, pellavamekko, pätkä toisen pellavamekon helmaa ja liila hippipaita, jonka värjäsin Marikkan hippijuhliin.

Liila pellavamekko suikaleeksi, taikataskuja eteen...

Malliltaan tällainen, nauhat päihin...

Yksityiskohtana hippipaidasta leikattu työnäyte, kukan keskelle silitin pienen palan liilaa blong blingiä...

Ja ei kun päälle. Taskuun mahtuvat kaikki oleelliset työvälineet (myös huulipuna ja lasten riemuksi ohjaajan timanttinen taikasauva)...

Eikä ole hassumpi vaikka farkkujen päällä... Taidanpa tehdä näitä eri kankaista lisää.

 Ompelusta pitkästä aikaa innostuneena katselin vaatehuonetta myös sillä silmällä - mitä muuta voisin vielä uudistaa...

 Kahdeksan kokonaista vuotta (!!!) vaatehuoneen tangolla on roikkunut Indiskasta ostettu paksu, raskas ja lähes nilkkapituinen pellavamekko. Mekon hankin äitini hautajaisiin, enkä ole mekkoa hautajaisten jälkeen juurikaan pitänyt, mutta en ole myöskään raaskinut siitä luopua. 

Sakset käteen ja helma sai  mennä (helmaa hyödynnetty yllä), silittämällä lisäsin taskujen päälle ja kaula-aukkoon hopea bling blingiä ihan summittain leikattuina kuvioina - ja kas, syntyi oiva tunika farkkujen kanssa pidettäväksi. 

                                                          
                                                          Surun mekosta ilon mekoksi.

TarINa - Toiveiden puu

     Kevättä kohden mennään - 

värit muuttuvat sekä luonnossa, kodissa että mielessä!

Hempeitä muistoja

 Toiminnallinen näyttelyni  - Eläinten Valtakunta -  Esteettömässä Lastenkulttuurikeskus PII POO:ssa Lempäälän Ideaparkissa syksyllä 2008. Näyttelytila oli väriltään aivan syötävän suloinen, juuri sopiva sekä tauluilleni että tunnelmalle, jonka halusin tilaan luoda. 

Vierailjoita näyttelyssäni kävi monta sataa, lähialueiden erityiskoulut, päiväkodit ja alakouluryhmät olivat uuttera ja kiitollinen yleisö, tietenkään unohtamatta äitejä lapsikatraineen!

 Vieraskirja täyttyi kommenteista, joita on edelleenkin mukava muistellen lukea.

"Hassunhauska ja pirteä."

"Ötökät oli parhaita. Kiva kun sai koskea."

"Sikakivaa, pupusöpöä."

"Haaveista tulee totta."

"Kimalletta ja satua arkeen."

"Ihania hyväntuulen tauluja. Kerrankin näyttely, jossa ei lapsia tarvitse kieltää koko ajan."

"Arkifilosofiaa."

"Realistista mielikuvitusta!"

 Näyttelyyn oli yhdessä PII POO:n ohjaajien kanssa nivottu myös toiminnallisuutta lapsiryhmille. 

Lapset saivat rakentaa, maalata ja luoda omat tunnusteltavat taulunsa.

Lasten omia tunnusteltavia tauluja.

Seinämaalauksia - kotikonstein ja itsetehtyä

Suklaakakkuseinä: Tikkurilan Tunto -maalia skrapattuna ja lakattuna.

Ovien yläpuolelle sabluunoilla töpöteltyjä kuvioita
(seinä on keltainen ja kuviot liilat). 

TUNTO -maalilla ja telalla huiskittu ja päällemaalattu, kultaköynnös sabluunalla.
Kultaköynnös kulkee koko seinän läpi, köynnösmäisesti roikkuen.

Rappuseinän kuvioita, sabluunoilla ja vapaallä kädellä.

Kellarissa sijaitsee salabaari, jonka nimellä on oma tarinansa.

Aulan seinää kellariin mentäessä.

Kukkaköynnös hopeisin reunoin.

Erilainen saunakamari - Välimeren värein - auringon keltaista ja meren turkoosia. Turkoosiseinä skrapattu ja seinässä peilipaljetteja hopeisin reunoin - hohtavat hienosti hämyisessä saunakamarissa.

Saunatilan yhteydessä olevassa jääkaapin ovessa ohje kuinka toimia.

Samaa jääkaapin ovea.

Maalaustilani vailla kevätsiivousta...

Tässä ei kyllä mahdu enää maalaamaan!

Keskeneräisiä ja vaiheessa...

Monenlaista tuotosta sulassa sovussa...

Tauluja menossa ja tulossa, näyttelyvermeet purkamatta...

Siivousintoa odottelen - joku päivä se siivousinto vaan aina lopulta tulee,  - kun huomaa setvivänsä ja järjestelevänsä joitakin kulmia kodissa. Tänään uutteroitiin yhden vaatehuoneen parissa, joten ehkäpä siirryn maalaustilani pariin piakkoin, sillä maalausideat ja mietteet alkavat jälleen heräillä...